Menetelmän perusajatuksena on maan rakenteen parantuminen vuosi vuodelta. Muokkaamattomuus ja aktiivinen kompostin lisääminen aktivoivat maaperän pieneliötoimintaa ja mahdollistavat erityisesti sienirihmastojen laajan kasvun. Mahdolliset tiivistymät penkkien alla alkavat vähitellen murustua. Rankkasateet imeytyvät helpommin maahan, ja vettä myös pidättyy tehokkaammin kuivien kausien yli. Luomuviljelijälle on itsestään selvää, miten maan parantunut rakenne ja aktiivinen pieneliötoiminta myös tehostavat maan ravinnetaloutta. 

Toinen keskeinen syy käyttää kääntämättömien penkkien menetelmää on mahdollisuus saada rikkakasvit täyteen hallintaan. Koska maata ei muokata, on muutaman vuoden aktiivisen käsi- ja työntöharauksen myötä mahdollista saada pintamaan siemenpankki kutakuinkin tyhjäksi. Myös monivuotiset, juurista lisääntyvät rikat saadaan vähitellen näännytettyä, koska ne harataan aina ennen kompensaatiopistettään, eli ennen kuin lehtipinta-ala pääsee niin suureksi, että ravinteita alkaa siirtymään juuriston kasvuun. Näihin tavoitteisiin ei kuitenkaan päästä ilman tarkkaa ja systemaattista jokaviikkoista harauskierrosta. 

Samasta penkistä voi saada yhdessä kasvukaudessa kaksi satoa, mikä maksimoi pieneltä alalta saadut tuotot. Alkukaudesta voidaan esimerkiksi suorakylvää retiisiä, jonka korjuun jälkeen tilalle istutetaan toisaalla esikasvatetut salaatintaimet. Välissä penkki vain tasoitetaan haravalla ja salaatin istutuskohdat merkataan. Mikäli penkkiin ei kyseisenä vuonna ole lisätty kompostia tai lannoitetta, voi istutusreikään lisätä esimerkiksi kanankakkarakeita täsmälannoituksena.  

​​​Menetelmä perustuu siis tehokkaaseen käsityöhön. Yksi täysipäiväisesti työskentelevä henkilö pystyy hoitamaan sadan penkin kokonaisuutta, kun rikkatilanne on yllä kuvatulla tavalla hallinnassa. Koneistuksen tarpeettomuus on yksi menetelmän eduista, koska koneet ovat merkittävä investointi ja ne aiheuttavat usein myös päänvaivaa, ajanhukkaa ja kuluja vikojen ja huoltotarpeiden myötä.  

Sata kappaletta penkkejä perustettiin nurmialueelle, jonka maa oli hyvin tiivistynyttä. Kahtena ensimmäisenä kasvukautena porkkanoiden kärki taipui tämän takia sivusuuntaan. Nyt neljäntenä kasvukautena vastaavaa ongelmaa ei enää ole. Lapiotestissä maa näyttää kuohkeutuneen lapion mittaa syvemmälle.  

Rikkatilanteesta ei oltu täysin huolehdittu menetelmään siirtymisen ensimmäisinä vuosina, minkä seurauksena kasvukautena 2022 penkeissä kasvoi valtoimenaan siemenrikkoja, monivuotista valkoapilaa sekä polvenkorkuista juolavehnää. Viime keväänä valkoapilat kaivettiin juurineen ylös. Penkit harattiin käsiharoin ja käytävät työntöharalla kerran viikossa koko kasvukauden ajan, mikä tyhjensi siemenpankkia tehokkaasti ja esti juolien kasvun yli kompensaatiopisteensä. Jokaviikkoisen harauksen ansiosta elokuussa sadan penkin rikattomana pitämiseen kului noin 6–8 henkilötyötuntia viikossa. 

Eduistaan huolimatta kääntämättömien penkkien menetelmässä on toki omat haasteensa. Yksi niistä on turvallisen viljelykierron järjestäminen. Koska penkit ovat vieri vieressä, riittävä viljelykierron turvaväli risti- ja sarjakukkaisille on vaikea järjestää. Jos esimerkiksi porkkanakärpänen tai möhöjuuri pääsee pesiytymään penkkeihin, on ongelmaa hyvin vaikea enää hoitaa. Yksi ratkaisuvaihtoehto olisi sijoittaa erillisiä penkkiryhmiä riittävän kauas toisistaan siten, että turvallista viljelykiertoa voidaan toteuttaa.