lihaa vakuumipakkauksessa

Luomutarkastusmaksut nousevat taas  

Luomutarkastusmaksut ovat viime vuosina nousseet tasaisesti ja nousevat taas tänä vuonna lisää, vaikka hallitusohjelmaan on kirjattu, että tämä hallitus ei lisää maataloustuottajien kustannuksia.

Vuonna 2021 luomuvalvonnan maksu muuttui hehtaariperustaisesta tuntiperustaiseksi, ja sen jälkeen maksut ovat nousseet tasaisesti. Nyt vuodenvaihteessa kaikkia valvontamaksuja korotettiin jälleen. Esimerkiksi valvonnan perusmaksu nousi 300 eurosta 340 euroon, vähäriskisen toimijan perusmaksu 160 eurosta 185 euroon, ja tuntimaksua korotettiin kuudella eurolla. Taustalla vaikuttaa maksuasetuksen muutos, jonka uuden periaatteen mukaan maksun on katettava tarkastuksen kustannukset. Tarkastusmaksujen on siis oltava kustannusvastaavat.

Uudistus on johtanut siihen, että monet pienet ja monipuoliset tilat, mehiläistuottajat ja puutarhatilat joutuvat maksamaan liiketoiminnan kokoon ja saamaansa luomukorvaukseen verrattuna suhteettoman korkeita tarkastusmaksuja. Vihannes- ja marjatiloilla on usein pieni peltopinta-ala, jolloin ne saavat vain vähän luomukorvausta. Mehiläistarhaajat ja kasvihuonetuottajat eivät saa luomutukea lainkaan. Luomutuen perusteina käytetään muun muassa tarkastusmaksua. Ruokaviraston määritelmän mukaan edellä mainitut toimijat eivät myöskään pääse harvennetun tarkastuksen piiriin, mikä keventäisi kustannuksia. Hyvin monet edellä kuvattuun joukkoon kuuluvat toimijat ovat jo irroittautuneet luomuvalvonnasta viime ja edellisen vuoden aikana. Tämä on yksi syy luomualan supistumiseen ja tuotannon yksipuolistumiseen.  

Valvonta luotettavuuden selkäranka 

Luomulainsäädäntö ja -valvonta ovat luomutuotannon uskottavuuden selkäranka. Luomulainsäädäntö on turvannut, että luomutuotanto on pysynyt luomuna ajansaatossa. Mikäli lainsäädäntöä ei olisi ollut, olisivat tuotannon periaatteet vesittyneet ja luomu brändinä ajautunut teollisuuden viherpesuvälineeksi.  

Luomu 2.0 -ohjelmassa on todettu, että luomuvalvontaa tehostamalla kuluttajien luottamus paranee ja elintarvikepetokset vähenevät. Tavoitteeksi on määritelty, että valvonnan on oltava yhdenmukaista eri puolilla maata siten, että valvonnan vaikuttavuus ja tuloksellisuus paranevat. Luomuvalvonta on alalle tärkeä, eikä voi olla kenenkään etu, että tuottaja, joka tuottaa luomumenetelmin, ei ole valvonnassa. Tämän tyyppinen kehitys tulee rapauttamaan luotettavuutta, kun saamme tällaisen sertifioimattoman tuotekategorian. 

Luomuliiton esityksiä tilanteen parantamiseksi 

Luomuliitto on esittänyt useasti ja eri yhteyksissä huolensa luomutarkastusmaksuihin liittyvään uudistukseen. Viimeksi lausuimme asetusluonnoksesta, jossa valmisteltiin tarkastusmaksujen korotusta kahdessa erässä. Lausunnossaan Luomuliitto vaati, että luomutarkastusmaksun perusteita tulisi muuttaa alaa paremmin palveleviksi ja Luomu 2.0 -ohjelmaan asetettujen kasvutavoitteita tukeviksi siten, että tarkastusmaksun suuruus on oikeudenmukaisemmin suhteutettu toimijan saamaan luomukorvauksen määrään ja toiminnan laajuuteen.  

Tarkastusmaksu voitaisiin määritellä esimerkiksi prosenttiosuutena luomukorvauksesta, ja mikäli toimija ei saa luomukorvausta lainkaan, olisi tarkastusmaksu tuntiperustainen eikä perusmaksua veloitettaisi. Lisäksi harvennetun tarkastuksen rajauksia tulisi tarkastella siten, että saataisiin entistä suurempi määrä tuottajia harvennettujen tarkastusten piiriin.  

Hallinnon toimintaa tehostettava 

Luomutuottajien määrä on laskenut viime vuonna 600 toimijalla, ja on todennäköistä, että lasku tulee jatkumaan tänä vuonna. Hallinnon on tarkasteltava omaa toimintaansa tässä uudessa valossa ja sopeutettava omaa toimintaansa suhteessa laskevaan tuottajien määrään. Ei voi olla niin, että jäljelle jäävien luomutuottajien maksuja korotetaan kattamaan kustannuksia.  

Tämän lisäksi toimintaa on tehostettava. Luomuliitto on esittänyt, että tehokkuutta voisi hakea esimerkiksi tekemällä tarkastuksia puhelinhaastatteluin tai etäkokousvälinein kasvukauden ulkopuolella sekä vähentämällä byrokratiaa. On löydettävä tasapaino valvonnan kuormittavuuden ja tuotetun luotettavuusarvon välille, minkä lisäksi järjestelmän on oltava oikeudenmukainen.  

Uusi maksuasetus, joka astui voimaan vuodenvaihteessa, on voimassa vain vuoden 2024, vaikka luonnos oli laadittu useammalle vuodelle. Hallinnon tavoitteena on kehittää Ruokaviraston toimintaa siten, että kustannukset saadaan kuriin, jotta kustannusvastaavuuden vuoksi maksuja ei tarvitsisi nostaa lisää. Tarkastelua tehdään syksyllä, jolloin valmistellaan maksuasetus vuodelle 2025. 

Teksti: Susann Rännäri 
Kuva: Luomulehden arkisto / Hanna Kankaanpää