Luomuliiton kevätkokouksen kannanotto: Suomen panostus luomuun seuraavalla tukikaudella riittämätöntä

Luomuliitto otti kevätkokouksensa yhteydessä 15.4. kantaa maa- ja metsätalousministeriön suunnitelmaan luomukorvauksesta ehtoineen seuraavalle yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kaudelle 2023–2027.

1. Luomuliitto on pettynyt CAP-valmistelun lähtökohtiin. Luomualaa on kuultu, mutta valmistelut on käyty pääosin suljettujen ovien takana eikä varsinaista avointa keskustelua olla käyty. Luomutuottajilla ei ole ollut omaa edustusta valmistelutyöryhmässä.

Ministeriö saa Luomuliitolta palautetta myös siitä, ettei se ole halunnut hyödyntää uuden CAP-kauden tuomia mahdollisuuksia tukijärjestelmän uudistamiseen, vaan valmisteluun on lähdetty tavoitteena tehdä tukijärjestelmään mahdollisimman vähän muutoksia.

2. Luomuliitto on pettynyt maa- ja metsätalousministeriön seuraavalle CAP-kaudelle asettamaan luomun kasvutavoitteeseen. Ministeriö ehdottaa tavoitteeksi 20 prosentin luomupinta-alaosuutta kauden loppuun v. 2027 mennessä.

Luomuliitto huomauttaa, että tavoite on sama kuin jo 2020 päättyneellä tukikaudella. EU:n komission biodiversiteetti- ja Pellolta pöytään -strategioissa EU:n yhteiseksi tavoitteeksi on asetettu 25 prosentin luomuala vuoteen 2030 mennessä. Komissio on tunnustanut luomutuotannon kestävän maatalouden veturiksi, jolla on todennettuja hyötyjä mm. luonnon monimuotoisuudelle.

Luomuliiton oma kasvutavoite on 30 prosenttia luomua vuoteen 2027 mennessä. Koska Suomi kulkee luomun edelläkävijöiden joukossa, on tavoitteen kohdallamme oltava keskivertoa kunnianhimoisempi. Luomuviljellyn pinta-alan osuus Suomen pelloista on tällä hetkellä noin 14 prosenttia.

Vaatimatonta tavoitetta ministeriö perustelee toisaalta sillä, että sen tulee olla realistinen, ja toisaalta sillä, että luomun kasvun täytyy tapahtua markkinaehtoisesti. Luomuliitto kuitenkin huomauttaa, että mikäli luomun kasvu koetaan kansallisesti tärkeäksi tavoitteeksi, on siihen löydettävissä keinot.

Lisäksi Luomuliitto korostaa, että pelkkä tuotannon tuki ei riitä, vaan luomua on kehitettävä kokonaisvaltaisesti koko arvoketju huomioiden. Luomutuottajat tuottavat luomuraaka-aineita, mutta mikäli halutaan lisätä luomutuotteiden saatavuutta kuluttajille, on tavoitteeseen saatava koko arvoketju mukaan ja miettiä tähän tavoitteeseen tarvittavia keinoja. Esimerkiksi, jos kaikki luomutiloilla syntyneet vasikat kasvatettaisiin luomuna loppuun asti, luomulihan määrä markkinoilla kaksinkertaistuisi.

3. Ministeriön luonnoksessa ehdotetaan luomutuen vaatimukseksi ns. koko tila luomussa -ehtoa. Tämä tarkoittaisi sitä, että tila, jolla on tuotantoeläimiä yli 5 eläinyksikköä, ei voisi enää saada kasvinviljelytilan luomusitoumusta ja korvausta, vaan eläimet on ilmoitettava luomuvalvontaan viimeistään sitoumuksen hakuhetkellä keväällä 2023. Uusien luomutilojen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että eläimet on ilmoitettava luomuvalvontaan viimeistään neljäntenä vuonna sitoumuksen aloittamisesta.

Ministeriön perusteluna on, että sitoumussopimuksessa tämä on mainittu, sitä ei voi perua ja että aiheesta on sovittu jo vuonna 2013. Valmistelun avoimuuden näkökulmasta olisi ollut suotavaa, että tämä oltaisiin tuotu esille esim luomualalle suunnatussa työpajassa. Mitä sitoumussopimukseen tulee, lukee ehdoissa selkeästi TAI, eli että tila voi valita, jatkaako myyntikasvin tuottamista vai siirtääkö eläimet luomuun.

Ajatus on periaatteena kannatettava, mutta radikaali muutos tämänhetkiseen käytäntöön, jossa kotieläimet ovat voineet olla tavanomaisessa tuotannossa ja pellot luomussa. Muutos aiheuttaisi luomukentässä haasteita, jotka tulee ottaa huomioon. Siirtymistä kohti koko tila luomussa periaatetta tulisi loiventaa kaikin mahdollisin tavoin.

Luomuliiton tekemän kyselyn mukaan kolmasosa tuottajista, joilla pellot ovat luomussa, mutta kotieläimet eivät, olisi siirtymässä peltojenkin osalta tavanomaiseen tuotantoon, mikäli ehto tulee voimaan. Tämä aiheuttaisi merkittävän pudotuksen luomuviljellyssä peltopinta-alassa. Luomuliitto myös huomauttaa, että luomukasvinviljelytukien ehtona ei kaikissa muissakaan EU-maissa ole, että myös tilan eläimet olisivat luomussa.

Luomuliitto huomauttaa myös, että syyt siihen, miksi eläimet luomutilalla eivät ole luomussa, ovat moninaiset. Jokainen luomuhehtaari kuitenkin tuottaa ympäristöhyötyjä. Huomion vieminen myyntikasvivaatimuksen tehostamiseen ja parempaan suunnitteluun toisi todennäköisesti toivotumpaa tulosta kuin koko tila luomuun -ehto.

4. Myyntikasvivaatimukseen ei näillä näkymin ole tulossa muutoksia. Alkuperäisestä ehdotuksesta, jonka mukaan myyntikasvivaatimus olisi laajennettu koskemaan kotieläintiloja, on luovuttu. Luomuliitto kannustaa joko suunnittelemaan myyntikasvivaatimuksen paremmin tai miettimään kokonaan uudestaan, miten voisimme kannustaa viljelijöitä tuottamaan luomuraaka-aineita luomuarvoketjuun. Useammassa puheenvuorossa esiteltiin vaihtoehtona luomukorvauksen porrastamista siten, että myyntikasveilla olisi korotettu tuki. Koska valmistelun lähtökohta on ollut, ettei muutoksia tehdä, ei uusia toimintatapoja myöskään olla harkittu.

5. Ministeriö ehdottaa luonnoksessaan myös, että luomukotieläintilan tuki myönnettäisiin jatkossa eläinyksikköperusteisesti, ei hehtaarien mukaan. EU ottaa vielä kevään aikana kantaa, onko tämä mahdollista. Mikäli näin on, Luomuliitto ehdottaa, että vielä punnittaisiin, onko tämä järkevää ja mitkä olisivat tuen reunaehdot.

Ministeriöstä perusteltiin eläinyksikköperusteiseen tukeen siirtymistä sillä, että sitä on helpompi budjetoida. Luomuliitto ei koe, että tämä on relevantti perustelu; tukien tulisi palvella ensisijaisesti tuotantoa. Riskinä eläinyksikköperusteiseen tukeen siirtymisessä on, että eläinmäärää paisutetaan tilatasolla suhteessa pinta-alaan siinä määrin, ettei tuotanto ole enää kestävää ja siten noudata luomutuotannon perusperiaatteita. Siksi ehdoissa tulisikin kannustaa tasapainoiseen tuotantoon.

Mikäli eläinyksikköperusteiseen tukeen päädytään, tuki on yhteensovitettava eläinten hyvinvointikorvauksen kanssa siten, että tuottajat ovat samanarvoisessa asemassa ja tukien määrät ovat samansuuntaiset.

Eläinyksiköihin perustuvan maksutavan hyvä puoli olisi se, että se poistaisi kotieläinstatuksen määritelmän haasteen. Esimerkiksi kotieläinstatuksen on voinut menettää, jos peltopinta-ala on kasvanut laajennuksen yhteydessä. Eläinyksikköperusteinen tuki voisi mahdollistaa myös hyvin pienten eläinmäärien tukemisen, mikäli alaraja asetetaan matalalle.

Lisätietoja:
Susann Rännäri
040 144 6160
susann.rannari@luomulitto.fi