Ukrainan sodan synnyttämä hintapiikki ja ruuan hinnan reipas nousu leikkasivat luomutuotteiden kysyntää, ja ylitarjonnan myötä luomun hintapreemio suhteessa tavanomaiseen tuotantoon kaventui tai muuttui pahimmillaan jopa negatiiviseksi. Moni luomutuottaja teki tuolloin johtopäätökset ja palasi takaisin tavanomaiseen tuotantoon, mistä alan ammattilehdetkin näyttävästi kirjoittivat. Syksyn viljan hintoja katsellessa tulee mieleen, että nyt voisi olla hyvä hetki käydä haastattelemassa joitakin tuolloin julkisuudessa esillä olleita vaihtajia. 

Tavanomaisen viljan syksyn hinnat ovat tuottaneet monelle viljelijälle pettymyksen. Suuri, lähes miljoonan tonnin alkuvarasto, kohtuullisen hyväksi kasvava kotimaan ja EU:n viljasato ja dollarin kymmenen prosentin heikentymistä vastaava vientihintojen lasku ovat yhdistelmä, jolla ei voi odottaa positiivista hintakehitystä. Tavanomaisen viljan vienti ei helpotusta tuo, sillä vientihinnat jäävät edellä mainituista syistä aiempia vuosia matalammiksi, ja viennin korkeat kustannukset jo itsessään pudottavat tuottajalle jäävää hintaa 25–30 euroa tonnilta Manner-Euroopan hintojen alapuolelle.  

Luomuviljojenkin hinnat ovat olleet laskussa, mutta sekä hintataso että varsinkin preemio suhteessa tavanomaiseen viljaan ovat edelleen erittäin hyvällä tasolla. Kun sadotkin ovat ilmeisesti olleet ihan kohtuullisia, luomuviljatilojen kannattavuusnäkymät vaikuttaisivat menevän eri suuntaan kuin tavanomaisilla tiloilla. Syksyn puinneilla paikoin runsaan ohdake- ja valvattikasvuston kanssa taistellessa mielihyvä ei ollut ihan päällimmäisenä, mutta nyt kun sato on laarissa, mieleen alkaa nousta myös positiivisia ajatuksia. 

Asetelman opetus on siinä, että kysynnän ja tarjonnan tasapainolla todella on merkittävä vaikutus hintoihin, ja vaikutus korostuu matalan volyymin tuotteissa. Markkinoilla vain hintavaihtelu on pysyvää, ja luomuviljamarkkina saadaan helposti pilattua kasvattamalla tuotantoa yli sen, mitä markkina vetää. Jokainen vuosi on erilainen, ja siksi myös viljelypäätökset pitää tehdä joka vuosi erikseen markkinoiden ohjaamina ja edellä kuvatut tasapainoon vaikuttavat tekijät huomioiden. 

On todennäköistä, että hintaero lisää jälleen luomun houkuttelevuutta, tuotanto kääntyy kasvuun ja hintapreemiosta lähtee siivu pois. Se on sitten sen ajan murhe, ja nyt voi ainakin jonkin aikaa vain nauttia tilanteesta. 

Teksti: Timo Jaakkola
Kuva: Anniina Kivimäki

Kolumni on julkaistu alunperin Luomulehden numerossa 5/2025.