Kiuruvedellä luomurypsin viljelijät ovat löytäneet ratkaisun pienten satomäärien markkinointiongelmiin yhdistämällä voimansa. Yhteismarkkinoinnin ansiosta eristä saadaan ostajia houkuttelevan kokoisia, ja samalla viljelijät hyötyvät vertaistuesta ja kokemusten vaihdosta.
Luomusitoumuksen vaatimus vuosittaisesta 30 prosentin myyntikasvialasta aiheuttaa haasteita toimivan viljelykierron rakentamiseen monen tilan kohdalla, jos pinta-ala on rajallinen. Pienten myyntikasvierien käsittely ja markkinointi on vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta. Kiuruvedellä luomurypsin viljelijät ovat lähteneet selättämään tätä ongelmaa yhteismarkkinoinnilla.
Naapuruksilla Jorma Pennasella ja Lassi-Pekka Pöksyläisellä on usean vuoden kokemus rypsin viljelystä. Onnistumisten innoittamana heidän ympärilleen on kerääntynyt puolenkymmentä muutakin luomurypsin tuotannosta kiinnostunutta viljelijää. Yhteisenä tavoitteena on saada satoja yhdistämällä kokoon helpommin markkinoitava erä. Tälle vuodelle tähdätään vähintäänkin nuppikuormaan, mieluummin täyteen rekalliseen luomurypsiä.
Rypsi kiinnostaa viljelykasvina
Tällä hetkellä viljelyssä on pääasiassa kevätrypsiä, mutta syysrypsikokeiluja on ollut, ja se kiehtoo vaihtoehtona.
– Syysrypsissä kiinnostaa erityisesti työhuippujen tasoittamisen mahdollisuus. Kasvitilalla on kesällä paremmin aikaa tehdä pellonkunnostus- ja muita töitä. Keväällä kylvöaika on kiireistä, vaikka rypsin kylvöä pyritäänkin viivästyttämään touko–kesäkuun vaihteeseen hyönteistuhojen riskin minimoimiseksi. Lisäksi syysrypsin sadonkorjuu osuu usein hyvän sään aikaan, mikä pienentää kuivauskustannuksia, toteaa Lassi-Pekka Pöksyläinen.
Vaihtoehtoisena myyntikasvina rypsi on perustamiskustannuksiltaan edullisempi kuin viljakasvit. Säästöjä tuo myös helpompi logistiikka, kun isonkin alan sato mahtuu suhteellisen pieneen tilaan kuljetuksessa ja kuivauksessa. Tulopuolella myyntihinta on pääsääntöisesti hyvä, ja oman lisänsä tuo parempi tukitaso.
Haasteitakin riittää
Rypsin osuus viljelykierrossa tulee pitää maltillisena, jotta vältytään tautien ja tuholaisten aiheuttamilta ongelmilta. Kierrossa on hyvä olla mukana myös muita kasveja kuin palkokasvipitoisia nurmia ja rypsiä. Esimerkiksi kaura on hyvä kasvi pienentämään tautipainetta.
Hyvän sadon tuottaakseen rypsikin tarvitsee ravinteita. Kiuruvedellä ravinteita on saatu lannasta ja metsäteollisuuden ravinnepitoisista sivuvirroista. Rakeisia kierrätyslannoitteitakin voi harkita silloin, kun pellon kasvukunto on muutoin jo kohdallaan.
Tänä kesänä kasvustot ovat olleet vaihtelevia, mihin pääsyynä lienee ollut alkukasvukauden vaihteleva sää viileine ja märkine jaksoineen. Tämä juttu on kirjoitettu ennen puinteja, joten lopullinen satomäärä selviää sitten, kun puinnit saadaan tehtyä. Odotukset ovat kirjoitushetkellä kohtalaiset.
Markkinointi tehdään yhdessä
Kun sadonkorjuun aika koittaa, annetaan korjuutyö urakoitsijan tehtäväksi. Hän suunnittelee puinnit, kuljetukset ja kuivauksen logistisesti toimivaksi. Näin saadaan kaikkien sato mahdollisimman tehokkaasti talteen.
Kun sadon määrä ja laatu on selvillä, tekee yksi isännistä kilpailutuksen ostajatahojen kanssa etsien parasta tarjousta. Kun hinta on sovittu, myydään kaikkien rypsi kerralla. Kirjallisia tuotantosopimuksia ei ole vielä tehty, mutta sitäkin voidaan tarvittaessa harkita.
– Meillä on varastotilaa sen verran hyvin käytettävissä, että tuotetta ei ole pakko myydä heti syksyllä, vaan voimme jäädä odottelemaan suosiollisempia hintoja. Viljan kanssa tämä ei samalla lailla onnistuisi, kun tilan tarve olisi niin paljon suurempi, Pöksyläinen pohtii.
– Tuottajaorganisaation perustamisestakin on ollut puhetta, mutta tällä hetkellä tällainen kevyt yhteistyömalli tuntuu toimivammalle. Mikäli viljelypinta-ala ja viljelijämäärä tästä vielä merkittävästi kasvavat, on se otettava uudelleen harkintaan.
Yhteismarkkinointi auttaa menestymään haastavilla markkinoilla, ja vertaistuki sekä kokemusten jako ovat osaltaan viljelijärinkiä koossa pitäviä ja eteenpäin työntäviä tekijöitä.
Artikkeli on tuotettu osana Uutta virtaa Järvi-Suomen luomuun -hanketta, jota rahoittaa Euroopan maaseuturahasto 2023–2027. Juttu on julkaistu alunperin Luomulehden numerossa 5/2025.
Teksti: Pirkko Tuominen
Kuvat: Sami Heinonen ja Jussi Kulhomäki
