Peruna on onnistuessaan hyvä viljelykasvi, ja taloudellinen tulos hehtaaria kohden on monia muita viljelykasveja parempi. Ruotsin Jordbruksverketin maaliskuussa järjestämä webinaari tarjosi uusinta tietoa luomuperunan viljelystä ja lajikkeista.
Perunan viljelyssä hyvä viljelykierto, kuohkea ja biologisesti aktiivinen maaperä ovat tärkeitä, kertoi webinaarissa puhunut perunanviljelyyn erikoistunut luomuneuvoja Åsa Rölin. Myös pellon salaojituksen tulee olla kunnossa.
David Bjelkellä on vuosien kokemus luomuperunanviljelystä. Hän viljelee Länsi-Götanmaalla luomuperunaa 30 hehtaarilla. Tilan viljelykierrossa on muun muassa säilykehernettä, rapsia, ruisvehnää ja kauraa. Lisäksi tilalla viljellään nurmensiementä, mikä sopii hyvin perunan kanssa samaan kasvinvuorotukseen. Syysrypsi on myös hyvä kasvi kierrossa, sillä se mahdollistaa juuririkkakasvien kurittamista rivivälimuokkauksen avulla.
– Niiden lohkojen, joille perunaa laitetaan kasvamaan, pitää olla puhtaita rikkaruohoista. Se ei riitä, että rikkoja ruvetaan torjumaan samana tai edellisenä vuonna, kun lohkolle laitetaan perunaa. Rikat tulee torjua paljon aikaisemmassa vaiheessa. Meillä rikkojen tehotorjunta aloitetaan hanhenjalkakultivaattoria apuna käyttäen 3–4 vuotta ennen perunan istutusta. Juolavehnä on perunaa viljeltäessä hankala juuririkka, jota ei pysty torjumaan pellolla silloin, kun siinä kasvaa perunaa, Bjelke sanoo.
Bjelke ei kastele perunakasvustoja. Peruna tarvitsee hänen mukaansa vettä kaksi kertaa: kukkiessaan ja kattilassa. Hänen mukaansa kastelu aikaisessa vaiheessa vain lisää rikkaongelmia.
Koneet kehittyneet vuosien varrella
Bjelken mukaan viljelyssä käytettävä konekanta on vuosien varrella kehittynyt. Uusilla koneilla voi ajaa kasvustossa myös myöhään kasvukaudella. Koneiden säädöt on kuitenkin tärkeää tehdä oikein. Perunan viljelyn aloittaminen vaatii aikaisempaa kalliimpia investointeja, sillä uudet koneet ja kastelujärjestelmät myös maksavat entistä enemmän.
Kivenerotinkoneen avulla perunapenkistä saadaan hyvin muokattu ja kuohkea. Peruna ei pysty kunnolla kasvamaan liian kovalla kasvualustalla. Mukulan ja juurten kehitys puolestaan vaikuttaa sekä sadon laatuun että määrään. Bjelken mukaan kivenerotinkone on monitoimikone, jonka avulla pystytään ratkomaan monta ongelmaa samanaikaisesti, ja ihanteellisen maalajin rajojakin voidaan venyttää.
– Moni tuottaja äestää peltoa liian paljon, ja kylvöpohjasta tulee liian kova. Tällöin perunat joutuvat liian lähelle maan pintaa. Perunapenkkien pitää valmiina näyttää KitKat-suklaapatukalta, ja penkin yläosan tulee olla litteä. Tasaiselle alustalle kerääntyy vettä, ja se myös kerää lämpöä paremmin, Bjelke sanoo.
Bjelke lajittelee istukasperunat jo syksyllä ja valitsee parhaat mukulat kevättä varten. Ulkomaista lisäysaineistoa hänen tilallaan ei käytetä, sillä ulkomaisen sertifioidunkin lisäysaineiston mukana tuleva tautiriski on todellinen.
Pienet yksityiskohdat ja oikea ajoitus ratkaisevia
– Luomuperunanviljelyssä onnistuminen riippuu pienistä yksityiskohdista ja oikeasta ajoituksesta. Esimerkiksi 90 prosenttia rikkaruohoista saadaan pois oikean ajoituksen avulla. Pellon pinnan vihertäessä ollaan jo myöhässä. Rikkakasvipaine pitää nollata samalla hetkellä, kun perunan varret pilkistävät maasta, Bjelke sanoo.
Hänen mukaansa hyvä lajike ja vahva kasvusto kilpailevat parhaiten rikkakasveja vastaan.
Perunan lannoituksen perimmäinen tarkoitus on saada aikaan hyvät keitto-ominaisuudet. Typpilannoitus lisää satoa, mutta heikentää perunan laatua. Kauppa taas haluaa pieniä perunoita, ja typpilannoitus lisää mukuloiden kokoa. On vaikeaa viljellä oikeaa kokoa ja laatua parhaaseen hintaan.
Riittävä fosforin saanti on luomussa ongelma. Yleensä joudutaan käyttämään liikaa typpeä, jotta saadaan riittävästi fosforia. Viljavuustutkimus on keskeinen työväline lannoituksen suunnittelussa. Luomussa turvaudutaan usein paikallisiin ravinnelähteisiin, mutta luomuun sopivia kaupallisia perunalannoitteita on myös saatavilla.
Lajikevalikoima parantunut paljon
Niklas Zeiner Ruotsin maatalousyliopistosta tutkii työkseen perunalajikkeita. Tutkimustuloksia ei hänen mukaansa aina suoraan pysty soveltamaan käytäntöön, sillä eri tiloilla on eri edellytykset. Yleispätevänä sääntönä Zeiner kuitenkin sanoo, että perunan viljelykierrossa pitää olla mahdollisimman vähän nurmia. Kaksi vuotta nurmea peräkkäin on ehdoton maksimi, sillä muuten sepäntoukista muodostuu ongelma.
– Monet kaupallisessa viljelyssä käytetyt perunalajikkeet on kehitetty tavanomaiseen viljelyyn, ja ne sopivat huonosti luomuun. Lajikevalikoima luomussa on kuitenkin kehittynyt huomattavasti ja taudinkestävyys parantunut. Yleispätevänä neuvona voi sanoa, että oli lajike mikä tahansa, sen viljelyn haltuunottoon kuluu aikaa noin 4–5 vuotta, Zeiner sanoo.
Hänen mukaansa lajikevalintaan vaikuttaa myös se, miten perunat markkinoidaan. Tilakaupasta myytävän varhaisperunan satotason ei tarvitse välttämättä olla valtavan suuri. Ruotsissa tavallisimmat luomussa käytettävät lajikkeet ovat Twister, Solist, Connect ja Carolus.
Teksti: Katarina Rehnström
Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija. Artikkeli on julkaistu alun perin Luomulehden numerossa 3/2025.
