Uudistava eli regeneratiivinen viljely on päivän sana. Siinä, missä kestävä viljelytapa minimoi tuotannon negatiiviset vaikutukset, pyrkii uudistava viljely aktiivisesti parantamaan tuotannon positiivisia vaikutuksia. Suomen sanakirja määrittelee uudistavan kyvyksi tai haluksi tuoda muutoksia ja kehitystä johonkin asiaan.
Keskustelua käydään siitä, kilpaileeko uudistava tavanomainen tuotanto luomun kanssa ja onko luomutuotanto automaattisesti uudistavaa viljelyä. Mutta voitaisiinko ajatella, että uudistava viljely on se, mitä tulee tavoitella kummassakin tuotantosuunnassa? Onko meillä edes muuta vaihtoehtoa, jos ruokaa halutaan tuottaa pitkälle tulevaisuuteen?
Uudistavilla viljelymenetelmillä pyritään paitsi tuottamaan hyviä ja yhä paranevia satoja, myös sitomaan maahan hiiltä, parantamaan peltojen vesitaloutta ja edistämään mikrobitoimintaa sekä ylipäätään lisäämään ympäristön monimuotoisuutta.
Luomu ja uudistavan viljelyn tunnusmerkit
Jos arvioidaan luomun uudistavuutta esimerkiksi BSAG:n määrittämien kahdeksan kriteerin perusteella, niin pelkästään luomuehtojen noudattaminen täyttää niistä osan.
Kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö on luomussa kielletty. Tässä luomu on vahvoilla verrattuna muuhun uudistavaan viljelyyn, jossa kasvinsuojeluaineiden käyttöä pyritään minimoimaan, mutta sille ei ole määritelty mitään rajoja. Toki toimivan kasvinsuojelun aikaansaanti luomumenetelmin vaatii suunnitelmallisuutta kaikissa toimenpiteissä.
Uudistavan viljelyn ravinteiden käyttö perustuu kasvin tarpeeseen ja nojaa kierrätysravinteisiin ja biologiseen typensidontaan, mikä on sekin arkipäivää luomutuotannossa. Toki kehittämisen varaa on usein siinä, miten hyvin kasvien ravinnetarpeet tulevat luomussa huomioiduiksi.
Tilakohtaisia eroja löytyy
Jotta viljely olisi uudistavaa, tulisi viljelykierron olla monipuolinen. Luomuviljelyn minimivaatimukset viljelykierrolle kyllä edellyttävät tavanomaista monipuolisempaa kasvinvuorotusta, mutta varsin yksinkertaisellakin vilja-nurmikierrolla täytetään tuotantoehdot.
Monipuolisemman viljelykierron mahdollisuuksia olisi hyvä kuitenkin välillä pohtia. Voisiko viljalajia vaihtaa, kokeilla saneerauskasveja tai vaikka kylvää monimuotoisuuskaistoja, jos öljykasvien tai palkoviljojen mukaan ottaminen ei jostain syystä ole vaihtoehto?
Uudistavan viljelyn kriteereissä ympärivuotinen, elävä kasvipeitteisyys on maksimoitu ja maan muokkaus minimoitu. Näiden toteuttaminen luomussa riippuu pitkälti siitä, miten kasvinsuojelussa on onnistuttu edellisinä vuosina. Mikäli monivuotisten rikkojen torjunnassa on ollut haasteita, ei pellon pitäminen kasvipeitteisenä enää riitä, vaan joudutaan turvautumaan toistuviin muokkauksiin. Voimakkaat muokkaukset heikentävät maan rakennetta, vaikeuttavat pieneliöstön elinoloja ja aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä.
Suunnitelmallisuutta tarvitaan
Edellytyksenä uudistavalle viljelylle on, että peltomaan kasvukuntoa parannetaan ja ylläpidetään tavoitteellisesti ja maanpäällistä sekä maanalaista luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan suunnitelmallisesti. Näin varmasti moni ajattelee, mutta onko toiminta todella suunniteltua ja tavoitteet asetettu?
Nyt talvikaudella olisi hyvä hetki istua hetkeksi alas ja tehdä konkreettisia suunnitelmia peltojen kasvukunnon parantamiseksi. Millaisia toimia, mille lohkoille ja missä vaiheessa kannattaisi tehdä? Usein taloudellisesti järkevä kunnostustoimien toteuttaminen edellyttää niiden kohdentamista tärkeimmille lohkoille. Oikeat kohteet löytyvät luokittelemalla peltoja omistussuhteen, koon, sijainnin, maalajin sekä tarvittavien toimenpiteiden laajuuden ja kustannusten suhteen.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä kriteerinä uudistavassa viljelyssä on oman osaamisen ja toiminnan jatkuva kehittäminen. Viljelyä suunnitellaan ja toteutetaan, tuloksia arvioidaan sekä tehdään tarvittaessa korjaavia suunnitelmia. Jokainen tila on oma kokonaisuutensa, ja yhtä ainoaa tapaa siirtyä kohti todellista uudistavaa viljelyä ei ole, vaan on etsittävä tilakohtaisesti parhaat ratkaisut.
Perusluomusta uudistavaan
Pelkästään tuotantotapa ei automaattisesti tee viljelystä uudistavaa, mutta luomuun siirtyneet tilat ovat sillä polulla tavanomaisia pidemmällä monessa kohtaa. Luomutilojen vahvuus on, että siltä osin kuin uudistavan viljelyn kriteerit vastaavat tuotantoehtojen vaatimuksia, ne myös todennetaan sertifioinnilla. Muutoinhan uudistavalle viljelylle ei ole suomalaista yhtenäistä valvontajärjestelmää.
Mikäli tuotantoehtojen yli menevien uudistavan viljelyn kriteerien osalta haluaa siirtyä omavalvonnasta todennettuun, ulkopuolisen tahon suorittamaan varmennukseen, löytyy siihen maailmalta sertifiointitahoja. Tämä kannattaa pitää mielessä viimeistään siinä vaiheessa, jos tuotteita on tarkoitus viedä ulkomaille.
Artikkeli on tuotettu osana Uutta virtaa Järvi-Suomen luomuun -hanketta, jota rahoittaa Euroopan maaseuturahasto 2023–2027. Juttu on julkaistu alunperin Luomulehden numerossa 1/2026.
Teksti: Pirkko Tuominen
Kuva: Noora Mantere
