Luomuliitto on myöntänyt luomukonkarin arvonimen neljälle pitkän linjan vaikuttajalle. Pekka Terhemaa, Soile Prokkola, Kari Kulju ja Kaija Hinkkanen ovat kukin omalla panoksellaan edistäneet luomun kasvua, tunnettuutta ja käytännön kehitystä eri puolilla Suomea. Heidän elämäntyönsä kertoo suomalaisen luomuliikkeen monimuotoisuudesta – tutkimuksesta ja neuvonnasta aina viljelyyn ja markkinointiin asti.
Pekka Terhemaa sai kosketuksen luomuun vuonna 1987 Jukka Rajalan luomutarkkailijakursseilta. Taustalla vaikutti voimakas henkilökohtainen kokemus, jossa Terhemaa oivalsi, etteivät väkilannoitteet kuulu pelloille.
Uransa alussa Terhemaa teki tilaneuvontaa ja luomutilojen tarkkailua, sittemmin hän on myös kouluttanut ja vetänyt luomun kehittämishankkeita ensin Kymenlaakson maaseutukeskuksessa, sittemmin ProAgria Etelä-Suomessa.
Vuonna 1992 Terhemaan vetämästä kehittämishankkeesta sai alkunsa luomutuotteiden markkinointiyhdistys Kuhilas ry. Alueella suosittu ja tunnettu toimija muutettiin sittemmin viljely-yhdistykseksi, ja se liittyi Suomen luonnonmukaisen viljelyn liiton jäseneksi (nyk. Luomuliitto).
90-luvun alussa Terhemaa vaikutti Suomen luonnonmukaisen viljelyn liiton varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana ja myöhemmin myös toiminnanjohtajana aina vuoteen 1999. Toiminnanjohtaja-aikanaan Terhemaa yhdessä puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisen kanssa ansioitui Luomuliiton aseman vahvistamisessa luomualan kehittäjänä.
– Nämä kaikki asiat ovat syntyneet usean henkilön yhteistyöllä. Yhden aktiivisen ja innostuneen rooli on tietysti vahva, mutta niinhän me olimme kaikki luomun edistäjät silloin nuorena innokkaita, Terhemaa kiittelee.
Vuodesta 1991 Terhemaa on viljellyt kotitilaansa luomuna: ensin maidontuotannossa, sitten viljalla ja vuodet 2007–2022 päätuotteena mansikka. Puolisonsa Kristiinan johdolla perhe pyöritti myös luomukauppaa Kouvolassa vuosina 2007–2013.
– Megatrendit tukevat vahvasti luomutuotannonnon jatkuvaa kehittymistä. Näen tulevaisuuden hyvänä, mutta tekemättä se ei tule. Luomualan pitäisikin tehdä selkeämmin omaa tulevaisuustyötä, skenarioida ja pohtia, miten poistetaan mahdollisia luomutuotannon lisäämisen esteitä, luomukonkari esittää.
Tuotteet markkinoille viljelijävoimin
Pirkkalalaisen Kari Kuljun luomu-ura käynnistyi niin ikään Jukka Rajalan luomutarkkailijakurssilta 1987. Siitä alkoi Kuljun vuoteen 2018 kestänyt luomuneuvojan ura ensin Pirkanmaan maaseutukeskuksessa, sittemmin ProAgria Etelä-Suomessa.
Vielä tätäkin pidempään Kulju on vaikuttanut Pirkanmaan luomuyhdistyksessä, jonka sihteerin tehtäviä hän hoiti yli 30 vuoden ajan.
80–90-lukujen taitteessa kiinnostus luomuun kasvoi nopeasti, ja Kulju teki tarkastuksia paikallisille tiloille.
– Kaikki kesäkuukaudet käveltiin peltoja ja haaveiltiin luppopäivistä, hän muistelee.
Samaan aikaan luomutuotteiden markkinointiin kaivattiin vetoapua, ja keväällä 1992 Pirkanmaan luomuyhdistys vuokrasi Tampereen kauppahallista myyntipisteen. Sitä pyörittämään perustettiin Pirkanmaan luomutuottajat Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana ja sittemmin toimitusjohtajana Kulju toimi aina vuoteen 2018 saakka.
Parhaimmillaan osakkaina oli 130 tilaa. Maatalouskeskus oli osakkeenomistajana, ja Kulju koulutti viljelijöitä.
Koko tämän ajan Kulju myös viljeli sukunsa luomutilaa yhdessä veljensä kanssa vuoteen 2017.
Uraltaan Kulju muistelee luomukinkeriperinnettä. Yhdessä neuvojakollegansa kanssa hän rantautui säännöllisesti kyliin, lähelle viljelijöitä, jonne kutsuttiin puhujia eri liike-elämän saroilta. Tapahtumat vetivät vuosittain satoja kuulijoita.
Tukea luomuun sukupolvelta toiselle
Kaija Hinkkasen tie luomun pariin alkoi jo Viikin opiskeluaikoina, kun hän perehtyi apilan viljelyyn ja ruokinnalliseen käyttöön niin gradussaan Etelä-Savon tutkimusasemalla kuin kotitilallaan Hausjärvellä. Kotitilan pellot siirtyivät luomuun vuonna 1996 ja ovat luomutuotannossa edelleen. Myös Hinkkasen uralle ratkaiseva sysäys oli osallistuminen Jukka Rajalan vetämälle Ruralia-instituutin ns. pitkälle luomukurssille Mikkelissä 1993–1994.
Vuodesta 1998 Hinkkanen toimi Hämeen maaseutukeskuksessa luomutuotannon kehittämisen ja edistämisen parissa. Asiakastyössä Hinkkanen teki tilakohtaista neuvontaa, luomutarkastuksia ja järjesti luomun peruskursseja. Viiden keskuksen yhdistyttyä Hinkkanen toimi ProAgria Etelä-Suomen luomuosaamisvastaavana ja luomutiimin vetäjänä. Hän piti luomukursseja myös oppilaitoksissa. Valtakunnalliseen MAANEUVO-valmennukseen pääsy vuonna 2019 antoi valmiudet tehdä kokonaisvaltaisia kasvukunnon hoitosuunnitelmia tiloille.
Asiakastyössään Hinkkanen todisti, miten suurin osa tiloista jatkoi luomua sukupolvenvaihdosten jälkeenkin, mikä kertoo hyvää luomun tulevaisuudesta.
– Suhdanteet tulevat ja menevät, ja luomussa onkin tärkeää nähdä vuosien yli eikä tehdä ratkaisuja yksittäisten vuosien hintavaihtelun perusteella. Koneiden, tuotantopanosten ja täydennyslannoitteiden kehitys on mahdollistanut satotasojen nousun ja monipuolisemman viljelyn.
Monessa mukana ollut Hinkkanen näkee luomutoimijoiden välisen yhteistyön tuovan synergiaetua ja vahvistavan luomurintamaa.
– Tärkeää olisikin edelleen vahvistaa luomututkimuksen, -koulutuksen, -neuvonnan ja -edunvalvonnan yhteistyötä luomuviljelijän hyväksi.
Tutkimustyö havahdutti torjunta-aineiden haittoihin
Luomukonkari Soile Prokkola opiskeli agronomiksi ja kiinnostui mikrobeista työskennellessään kasvipatologian laitoksella Helsingin yliopistossa 80-luvulla.
– Opinnoissa ja työtehtävissä valkeni, etteivät kemialliset torjunta-aineet olekaan niin hyvä juttu, mitä mainostetaan, hän muistelee.
Prokkola toimi biologisen torjunnan tutkijana ja jatko-opiskelijana Helsingin yliopistolla vuodet 1988–1994. Lisensiaatin tutkinnon jälkeen hän on viljellyt sukunsa maatilaa Lumijoella.
– Tutkimustyössä oppimaani taustaa vasten ei ollut kuin yksi vaihtoehto viljelytavalle eli luomu, siitäkin huolimatta, että naapurit ja sukulaiset eivät olleet kauhean kannustavia. Myöhemmin olen kyllä oppinut, että luomu on hirveän paljon enemmän kuin pelkästään viljely ilman torjunta-aineita.
Myöhemmin Prokkola toimi erilaisissa projektitehtävissä mm. luomumansikan viljelyn kehittämisen parissa MTT:n Ruukin tutkimusasemalla, puhui ja kirjoitti luomusta. Vaikuttamistyöstä hänellä on kokemusta niin Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistyksen kuin Luomuliitonkin hallituksesta.
Prokkolalla on vuosikymmenten kokemus puutarhakasvien viljelystä kahdelta tilalta hänen ostettuaan toisen maatilan Heinävedeltä vuonna 2005.
– Puutarhakasvit ovat koukuttaneet, ja viljelen suoramyyntiin lähes kaikkea mahdollista potuista hedelmiin.
Prokkola näkee luomun tulevaisuuden loistavana, kunhan Suomessa aletaan rehellisesti keskustella luomun ja tavanomaisen tuotannon eroista.
– Jos esim. ilmastonmuutos oikeasti huolestuttaa, niin luomutuotanto on siltäkin kantilta paras vaihtoehto, hän huomauttaa.
Luomukonkarin arvonimi voidaan myöntää luomualan toimijalle tunnustuksena elämäntyöstä luomualan eteen. Luomukonkarit ovat alansa tunnettuja asiantuntijoita ja työskennelleet pitkään luomuviljelyn ja/tai luomun kehittämisen parissa. Arvonimen myöntämisestä päätti Luomuliiton hallitus, ja arvonimen saajat julkistettiin valtakunnallisilla Luomupäivillä.
