Mikä tekee hunajasta luomua? Eikö kaikki hunaja ole luomua?
Luomumehiläistarhalla mehiläispesien sijoituspaikan on oltava sellainen, että sen ympärillä olevan mesikasvillisuuden pitää koostua valtaosaltaan luonnonkasveista ja luomuviljelmien kasveista. Alueella saa olla sellaisia tavanomaisia viljelykasveja, joille käytetään hyvin vähän tai ei ollenkaan torjunta-aineita. Näitä ovat esimerkiksi nurmikasvustot.
Tarkastelusäde on kolme kilometriä. Näin siksi, että mehiläiset hakevat ravintoa enintään 2–3 kilometrin säteeltä pesästään. Tämä tarkoittaa käytännössä, että luomumehiläisten pesät sijoitetaan luomuviljelyalueiden ja luonnonympäristöjen ääreen.
Mehiläisten lentoalueella ei saa olla myöskään saastelähteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi teollisuuslaitokset, kaatopaikat, ampumaradat, paloharjoittelualueet ja jätteenpolttolaitokset.
Pesäkaluston ja hoitovälineiden sekä hunajan käsittelyssä käytettävien laitteiden ja astioiden puhdistuksessa käytetään vain EU:n luomuasetuksessa hyväksyttyjä pesu- ja desinfiointivalmisteita.
Jos luomumehiläisyhdyskunta joudutaan vakavan taudin leviämisen estämisen vuoksi lääkitsemään eläinlääkärin määräämillä lääkevalmisteilla tai käyttämään muita valmisteita, jotka eivät ole luomussa sallittuja, pesissä olevaa hunajaa ei voi myydä luomutuotteena. Lisäksi vahakennostot on vaihdettava uusiin ennen seuraavan medenkeruukauden alkua. Pesä palaa takaisin siirtymävaiheeseen.
Luomuehdot edellyttävät myös, että vähintään puolet pesäkaluston painosta on oltava luonnollista materiaalia: puuta, vaneria, korkkia, savea tai olkea, eli materiaaleja, joista ei irtoa vierasaineita mehiläispesän tuotteisiin.
Sen jälkeen, kun pääosa hunajasadosta on kerätty, mehiläisille annetaan talvea varten lisäruuaksi sokeria. Luomumehiläisille annettavan sokerin on oltava luonnonmukaisesti tuotettua. Luomusokerin käyttäminen vaikuttaa myös sokerin tuottajamaiden luontoon, koska luomu on luontokadon estämisessä yksi tärkeimmistä tekijöistä.
Brita Suokas
Luomuvalvonta ja -tuet
+358 44 528 8722
brita.suokas@luomuliitto.fi
Teksti on julkaistu alunperin Luomulehden numerossa 3/2026.
