Arkisto: Tiedotteet

Yrittäjähenkinen viljelijä valitsi luomun

Kasvava kiinnostus luomua kohtaan näkyy esimerkiksi Varsinais-Suomessa, jossa Luomuliiton mentorina toimiva Janne Rauhansuu on saanut vastata moniin luomuun siirtyvien tuottajien kysymyksiin.

– Esimerkiksi rikkakasvien hallinnasta ja emolehmäroduista olemme saaneet monenlaisia vinkkejä niin neuvojilta kuin tuottajilta, kertoo luomuun tilansa siirtävä Juhani Suomi Taivassalosta. Lue lisää…

Kevään luomuviljelyryntäys on huomioitava tukimäärärahoissa

Kevään luomukursseilta ympäri Suomen on raportoitu kasvavaa kiinnostusta luomuun siirtymistä kohtaan. Luomuliitto on iloinen, että luomuviljely kiinnostaa yhä useampaa maanviljelijää ja kannustaa maatalouspolitiikasta päättäviä satsaamaan luomun kasvuun. Lue lisää…

Lausunto Luomuvalvonnan yleisohjeesta

Luomuliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja mahdollisuudesta osallistua Luomuvalvonnan yleisohjeen tuottamisprosessiin.

Luomuliitto pitää hyvänä pyrkimystä luomuvalvonnan ohjeistuksen selkiinnyttämiseen ja yhtenäistämiseen. Samoin on hyvä, että Evira tulee päivittämään myös sektorikohtaiset ohjeet.

Yleistä

On hyvä, että Evira tuottaa kaikkea valvontaa sekä kaikkia tuotantosuuntia, tuotannonaloja ja koko luomutoimintaa koskevan yleisohjeen. Tällainen ohje palvelee niin tuottajia ja tuotantoa kuin itse valvontaakin. Ohjeen tulisi kuitenkin palvella myös kuluttajia, jotka haluavat olla varmoja luomutuotteiden aitoudesta ja haluavat tietää, miten luomuruoan tuotantoa ja valmistusta valvotaan. Tästä syystä yleisohjeessa tulisi selventää, mikä on luomuvalvonnan perimmäinen tarkoitus.

Yleisohje ei kuitenkaan ole hyvä toimintatapa ihan kaikille ryhmille. Toivomme, että ns. yleisasiat käsiteltäisiin myös keruutuotannon omassa ohjeessa erikseen, koska toiminta tapahtuu metsäpuolen hallinnon ja neuvonnan sektoreilla, jotka poikkeavat erittäin paljon maatalousalasta. Samoin alkoholijuomien luomuvalvonnan toimijat tulee rajata yleisohjeen ulkopuolelle, koska heidän viranomaistahonsa on Valvira.

Lisäksi toivomme, että yleisohjeen kieliasua yksinkertaistetaan ja selkiinnytään ja että lopullinen yleisohje julkaistaisiin sähköisesti helposti selattavassa ja tarvittaessa printattavassa pdf-muodossa. Esimerkkinä tällaisesta oppaasta on Maaseutuviraston julkaisema viljelijätukiopas: http://maaseutuvirasto.mobiezine.fi/zine/344/article-26826.

Yleisohjetta lukevat eri toimijat, kuten valtakunnalliset elintarvikkeiden jatkojalostajat, kotikeittiöissä työtään tekevät pienjalostajat, luomuostorehujen valmistajat rehuteollisuudessa, yksin yrittäjänä toimiva rahtimylläri, joka kiertää tiloilla maakunnissa, luomuviljelijät ja kotieläinten kasvattajat, jalostamattomien omien maataloustuotteiden kauppakunnostajat ja pakkaajat, miljoonien hehtaarien laajuisten luomukeruualueiden selvityshenkilöt, yksityismetsänomistajat, jotka haluavat luomusertifioida metsänsä, kasvihuone- ja sienimöyrittäjät, mehiläistarhaajat ja luomutuotteiden kuluttajat. Tästä syystä yleisohjeen tulee olla helppolukuinen ja kaikkien lukijoiden ymmärrettävissä.

Johdanto

Koska johdantoluvun tavoitteena on kuvata, mikä tuotannonala kuuluu kunkin viranomaisen valvontaan, ehdotamme kuvaustavaksi taulukkomuotoa.

Kuvauksessa on myös puutteita. Esimerkiksi luomukeruualue puuttuu luomutilan rinnalta ely-valvontaa kuvaavasta kohdasta. Luomukeruutuotteiden ostotoimintaa ei mainita ollenkaan eikä sitä myöhemminkään käsitellä muutoin kuin mainintana. Luonnoksesta ei myöskään selvästi ilmen, onko tämä yleisohje ajateltu myös alkoholijuomien valmistajien perustietopaketiksi.

Termi luomutila tulee myös määritellä, ts. tulee täsmentää, tarkoitetaanko sillä myös sienimöitä, kasvihuoneita ja metsänomistajia, joilla luomuvalvonnassa on vain metsää tai muuta luonnontilaista aluetta.

Alla olevan kappaleen sisältö on harhaanjohtava eikä se ole tarpeellista tietoa kaikille yleisohjeen lukijoille.

Maatiloilla, jotka ovat hakeneet luomukorvausta, luomuvalvonta on suorassa yhteydessä korvausehtoihin. Luomuvalvonta tuottaa tuloksen siitä, onko maatilalla noudatettu luomutuotantoehtoja, jotka ovat perustavanlaatuinen osa korvauksen sitoumusehtoja. Ilman tuotantoehtojen noudattamista ei edes synny luomuviljelyä eikä luomutuotteita.

Puhtaassa maataloustukitarkastuksessa ei oteta kantaa Eviran julkaisemien tuotantoehtojen vähimmäisvaatimusten noudattamiseen, vaikka kappaleen teksti niin vihjaa.

Luomuvalvontajärjestelmän luonne on kirkastettava, sen tulee olla kaikin tavoin erillinen ja riippumaton maataloustukijärjestelmästä. Eri järjestelmien risteävät kohdat on kuitenkin hyvä tuoda avoimesti julki.  Tällä hetkellä kahden eri valvonnan (maataloustukivalvonta ja luomuvalvonta) välisessä suhteessa on paljon epäselvyyttä, koska luomumaatilojen luomuvalvonta ja tukivalvonta kohtaavat samassa viranomaisyksikössä, oman alueen ely-keskuksessa ja toteutetaan sen toimesta.

Ehdotamme kappaleen poistamista yleisohjeesta. Sen sijaan luomuvalvonnan ja luomukorvausehtojen valvonnan välinen yhteys ja tiedonsiirron käytännöt tulee selventää tarkasti kasvinviljelyä ja tuotantoeläinten luomuhoitoa käsittelevissä  tuotantosuuntakohtaisissa ohjeissa. Muut luomutoimijat eivät tietoa tarvitse.

Lainsäädäntö

Jos keruutuotanto halutaan pitää mukana yleisohjeessa, keruutuotteiden tuotelajit on syytä luetella. Kovinkaan moni ei tule ilman selventämistä ajatelleeksi, että metsämarjat ja sienet, mahla tai pettu olisivat maataloustuotteita, vaikka ne varmaankin laeissa kuuluvat samaan maataloustuotteiden kategoriaan.

Myös alkoholijuomat poikkeavat käytännön mielikuvasta elintarvikkeena käytettävät maataloustuotteet. Kysymme, ovatko ne erillinen ryhmä vai osa maataloustuotteita?

Luku 2.3. tallaisessa muodossa ei selvennä säädöstilannetta, vaan on omiaan sitä sekoittamaan. Kannatamme EU-asetuksen ja suomalaisten soveltamisohjeiden välisen suhteen selventämistä. Se on kutenkin tehtävä suomennettuna ja asiakasystävällisesti valmiiksi avattuna.

Luomutuotteiden merkitseminen

Luvun 3 tiivistelmän ylläoleva kohta on osittain virheellinen. Kun siirtymävaihe on kestänyt vähintään 12 kk ennen sadonkorjuuta, kasvituotteita saa myydä erikseen määritellyin ehdoin luomusiirtymävaihetuotteina. Tosin luomutunnusta ei silloin saa käyttää pakkauksissa. Luomuelintarviketuotannon ehdot kohta 7.3. kuvaa nämä erityisehdot.

Olisi hyvä, että luvussa 3.1 kerrottaisiin myös esimerkkejä siitä, miten ei saa tehdä.

Jälleen tulee huomioida, että luonnosta kerättävät tuotteet ovat kasvituotteita, mutta niitä ei ole ollut tapana myydä siirtymävaiheen tuotteina. On epäselvää, voisiko esim. metsämarjoja myydä siirtymävaiheen tuotteina 2. ja 3. siirtymävaihevuoden aikana, koska asiaa ei ole missään kirjallisesti täsmennetty. Tämä on syytä täsmentää, sillä ala on vahvassa kasvussa.

Eläintuotteiden osalta siirtymävaiheen tuotteita ei voi markkinoida ja sen muistuttaminen olisi hyvä ottaa mukaan yleisohjeeseen.

Luvun 3.4. Luomurehujen merkinnät ohjeistus on erittäin sekava ja siitä on mahdotonta saada selville, mitä oikein laaditussa luomurehun vakuustodistuksessa pitää lukea.

Luku 3.5. on tarpeellinen, sillä on hyvä, että kaikille kerrotaan periaate, miten riistan ja kalan yhdistäminen luomumaatalousraaka-aineisiin tapahtuu.

Luomusuunnitelma eli toiminnan kuvaus

Tässä luvussa toivomme käsitteiden ”luomutila”, ”luomuviljelijä”, ”elintarvikealan toimija” ja ”tavanomainen yksikkö” tarkistamista ja määrittelemistä.

Kasvihuonetuottajat, sienimöyrittäjät, mehiläistarhaajat ja luomukeruutuotantoalueiden hallinnoijat tarvitsevat myös luomusuunnitelman ja viesti on kohdennettava myös heille. Nyt yleisohjeessa kuvataan alkutuotannon osalta vain viljely eikä siinäkään oteta huomioon kotieläintiloja, joiden on tehtävä aivan oma luomueläinten hoitosuunnitelma.

Pelkkä yleisohje ei riitä luomusuunnitelma -käsitteen ja vaatimuksen kuvaamiseen, yksityiskohdat pitää kuvata tuotantosuunnittain.

Erityisehdot

Luvun 5 alussa olisi syytä mainita, että siinä käsitellään Gmo-kieltoa ja jäljitettävyyden varmistusta (koska muita erityisehtoja ei ole tai käsitellä).

Näin kirjoitettuna luku on suunnattu lähes yksinomaan elintarvikkeiden jatkojalostajille, yleisohjeessa olisi syytä mainita myös siemenet ja rehujen raaka-aineet.

Taulukko 2 on otsikoitu siten, että siitä ei voi päätellä, pitääkö siinä mainituista tuotteista hankkia myyjän todistus gmo-vapaudesta. Toivomme asian selkiinnyttämistä.

5.2. Jäljitettävyyden varmistus

Luku on erittäin tärkeä ja osittain hyvin kuvailtu, mutta kohta ”raaka-aine-erät loppuvarastolta raaka-ainevarastoille ” on hämmentävästi ilmaistu. Käytännössä luomutoimijoilla on jäljitettävyyden työkaluna käytössä varastokirjanpito. Sana ja käsite olisi hyvä näkyä myös tässä luvussa.

Viimeisen kappaleen viimeinen lause sisältää tärkeän motiivin hyvän varastokirjanpidon ja tuotteiden sijainnista ja liikkumisesta pidettävän kirjanpidon tekemiselle, mutta asia on vaikeasti ilmaistu. Tarkoitus lienee ilmaista, että jos käy niin, että syystä tai toisesta tietyt tuotteet eivät täytäkään luomuvaatimuksia, on oltava mahdollista löytää ne omista varastoista ja vetää pois luomutuotemarkkinoilta.

 Toiminnan dokumentointi eli kirjaamisvaatimukset

Tässä luvussa on jälleen hankaluuksia saada kuvaukset sopimaan kaikille erilaisille toimijoille. Kasvinviljelytuotteiden varastokirjanpito kuvataan hyvin tarkasti, kun taas elintarvikkeiden valmistuksen, eläinten ja eläintuotteiden sekä keruualueiden sadonkorjuun kirjaamisvaatimukset jäävät kokonaan käsittelemättä.

Luonnonmukaisen tuotannon valvonnan työnjako

Vasta tässä luvussa kerrotaan keruutuotannon asema: pitää mainita jo paljon aikaisemmin.

Luvussa 7 käytetään kahta eri käsitettä samassa merkityksessä: vähäinen valmistus maatilalla ja alhainen jalostus. Ehdotamme, että luovutaan ”vähäinen valmistus maatilalla” -termistä, koska se voi sekoittua vähäiseen käsittelyyn.

Esimerkkien käyttäminen on hyvä asia. Olisi hyvä saada esimerkkeihin maininnat myös luonnonmarjoista ja sienistä sekä viljellyistä sienistä.

Ilmoittautuminen valvontajärjestelmään

Luvussa 8 tarvitaan joitakin täsmennyksiä, kuten keitä kaupparekisteriote koskee?

Maatilat ja keruutuotantoalueen haltijat ovat niin kauan ely-keskuksen valvonnassa kuin he myyvät ja käsittelevät omia tuotteita lisäten vain suolaa, hiivaa ja vettä.

On syytä linjata kaikki Eviran julkaisut samalla määreellä, joko tuotanto-ohjeet tai tuotantoehdot, nyt käytetään molempia. Alalle uutena tuleva saattaa hyvinkin kummastella, että mitä eroa näillä kahdella on. Toivomme, että Eviran julkaisuista käytetään vain yhtä käsitettä: joko tuotanto-ohjeet tai tuotantoehdot asian selkiinnyttämiseksi.

Sivulla 22 olevan luettelon viimeisessä kohdassa käytetty ilmaus ”määrätyt pakkokeinot” kuulostaa jyrkältä, markkinointikielto-termiä on käytetty tähän saakka ja se on ymmärrettävä termi yksinään.

10 Valvontajärjestelmään liittäminen

Alla olevassa kappaleessa kuvataan useita erittäin tärkeitä asioita.

Tulee kuitenkin selventää, että aina kun tuotteita hankitaan, on joko saatava luomutodistus valvontajärjestelmään kuulumisesta toimijalta itseltään tai etsittävä viimeiseksi annettu, voimassaoleva luomutodistus Eviran hakupalvelusta.

Luomumaininta -sana on riittämätön kuvaamaan saateasiakirjoilta vaadittavaa sisältöä. Kannattaa kuvata selvästi vähimmäisvaatimustaso.

Asiakirjaselvitys eli luomutodistus

Ehdotamme ilmausta, että luomutodistus sisältyy tarkastusmaksuun.

Tuotantotarkastukset

Tuotantotarkastuksen tarkoitus kuvataan erittäin kapeasti, mainitaan ainoastaan, että valvotaan säädösten ja vaatimusten noudattamista. Toiminnan päätarkoitus on kuitenkin toimia kuluttajan puolesta ja myös toimijoiden välisen reilun pelin noudattamisen puolesta, kuten johdannossa kerrotaan.

Maksun perimisen yksityiskohtaan tulee täsmentää, mitä tarkoittaa ”pääosin”. Tarkoitetaanko, että luomuelintarvikkeessa käytetään yli 50% omalla maatilalla tuotettuja raaka-aineita? Jos tarkoittaa, niin tulee täsmentää, lasketaanko prosenttiosuus tuotteiden raaka-aineiden kuiva-aineesta vai tuorepainosta.

Maksuttomuudessa tai osittaisessa maksuttomuudessa on myös muita yksityiskohtia ainakin ely-keskuksen valvonnassa olevilla tuotannonaloilla. On syytä kirjoittaa nekin näkyviin, tai sitten aihe tulee suoraan linkittää Eviran hinnastoon, muuten tämä kohta on puutteellinen.

12.4 Palaute ja erimielisyys

On erinomaisen hyvä, että tämä asia kuvataan. Nykyisin on käytössä numeroitu lomake. Mikäli sama menettely jatkuu, tulee lomakenumero kirjoittaa selvyyden vuoksi näkyviin.

Ensimmäinen muutoksenhaun tapa, eli toimijan selvityksen antaminen, joka todennäköisesti on eniten käytössä oleva erimielisyyksiä kuvaava palautteen muoto, tulee kuvata myös luvussa 15 Toimenpiteet, seuraamukset ja muutoksenhaku.

Muutokset toimijan toiminnassa tai olosuhteissa

Luvussa kuvataan jälleen eniten maatilan tilannetta.  Yleisohjeessa tulee ottaa kaikki tuotantomuodot ja tuotannonalat huomioon tasapuolisesti, tai lajitella esiin kaikille todella yhteiset asiat ja kuvata vain ne.

13.2. kohdan listaus on kohdan 13.1. listausta selkeämpi, mutta kohdassa ei kerrota kenelle tai mihin näiden toimijoiden muutosilmoitus on toimitettava? On myös kerrottava, mistä  mainittu lomake löytyy.

Kohdassa 13.3 kuvataan tärkeä asia, keskeytys.  Se kuitenkin kaipaa täsmennystä.

Ns.  uinuen valvonnassa mukanaolo on mahdollista. Jos jonakin vuonna ei esimerkiksi ole mitään alhaisen jalostusasteen, tai varsinaisen jalostuksen toimintaa, kyseisenä vuonna ei tehdä tämän tuotantosuunnan tarkastusta. On tärkeää ilmoittaa keskeyttämisestä myös ely-keskuksen valvonnassa olevien tuotantosuuntien, ei pelkästään Eviran valvonnassa olevien osalta.

Luvun 13.4. huomautus siitä, että valvontajärjestelmään on kuuluttava niin kauan kuin myy tai muutoin luovuttaa luomutuotteita, on erittäin tärkeä ja koskee viljelijöiden lisäksi kaikkia muitakin toimijoita silloin,  kun varastoissa on yhä luomutuotteita, jotka halutaan luomuna myydä.

Alihankinta

Alihankintaa käsittelevän luvun tulisi mielestämme sijaita jo aiemmin, luvun 6 jälkeen.

Tässäkin luvussa käsitellään maataloustuottajan tilanne paljon tarkemmin kuin muiden toimijoiden. Tulee miettiä, soveltuuko alihankinta-aihe ollenkaan Yleisohjeessa käsiteltäväksi, koska se sisältää niin paljon erilaisia tuotantosuunnan erityispiirteisiin liittyviä vaihtoehtoja. Kuten yleisohje nytkin kuvaa, erilaiset ratkaisut johtavat joissain tapauksissa valvontaviranomaisen vaihtumiseen.  On erittäin tärkeää kuvata ja opastaa alihankintatyön teettämisen menetelmät ja valvontakäytännöt mahdollisimman selkeästi.

Esimerkkejä täsmennystarpeista:

Konetyön erottaminen alihankinnasta vaatii täsmennyksiä, lannanajo tai säilörehun paalaus ei ole alihankintaa tässä tarkoitetussa mielessä, mutta viljan kuivaus siten, että kuivattu vilja jää kuivaamon varastoon, on.

Tilanteet, joissa tarvitaan suostumus ja milloin sitä ei tarvita, tulee selkiinnyttää.

Kaikissa alihankintasopimuksissa on oltava kuvaus päämiehen ja alihankintaa tekevän välisestä vastuunjaosta. Asia lukee maataloustuotantoa koskevassa kohdassa 14.6, mutta koskee kaikkia, mikä tulee täsmentää.

Taulukko 4.

Haluamme tiedustella, koskeeko taulukko 4 myös metsänomistajaa, joka liittää metsäalueen luomukeruutuotannon valvontaan, kerää itse tuotteet ja myy ne eteenpäin?

Vähäinen käsittely., s. 35. Taulukko.  Miksi kohdassa ”Vähäinen käsittely” ja ”Sama toiminta alihankintana” kuvauksessa on nostettu esille, että Evira tarkastaa porkkanapakkaamon? Jos porkkanoita vain kauppakunnostetaan, tai pakataan alihankkijan luona, eikö valvonta pysy pelkästään ely-keskuksen valvonnassa? Sama kysymys koskee omien maataloustuotteiden alhaisen jalostusasteen valmistustoimintaa: miksi on mainittu, että alihankkijan tarkastamisen tekee Evira?

Epäselväksi jää, onko oltava Eviran luomujatkojalostuksen valvonnassa mukana, jos kyseessä on pelkkä kuoriminen, eli toiminta, jossa viljelijä vie itse viljelemänsä luomuperunat naapuriin kuorimoon.  Kuorimon työntekijät pesevät ja kuorivat perunat ja pakkaavat ne kutistemuovisiin tukkupakkauksiin, jotka viljelijä itse etiketöi ennen kuin vie käytettäväksi ravintolassa. Taulukon ” Elintarvikkeiden valmistus tai tukkukauppa” kohdassa on selvää, että alihankkijan on oltava Eviran valvonnassa, kun ostetaan tuotteita tilan ulkopuolelta tai lisätään tuotteisiin luomussa sallittuja lisäaineita.

Tähän kohtaan on syytä lisätä tieto: Pakkausmerkinnät ja alihankinnan käyttäminen, koska alihankinnan käyttäminen vaikuttaa myös pakkausmerkintöihin.

Elintarvikkeiden jalostusta käsittelevästä Eviran ohjeesta, löytyy seuraava tärkeä täsmennys: Jos tuotepakkauksen sulkee ja etiketöi valmiiksi Eviran valvonnassa oleva alihankkija, pakkaukseen tulee alihankkijaa valvovan viranomaisen eli Eviran antama valvontatunnus FI-EKO-201. Jos valmiiksi suljetun pakkauksen, jossa ei vielä ole etikettiä päällä, etiketöi päämies maatilalla, pakkaukseen merkitään maatilaa valvovan ely-keskuksen FI-EKO-tunnus.

Toimenpiteet, seuraamukset ja muutoksenhaku

Luvussa 12 kuvattu toimijan antaman oman selvityksen merkitys ja käyttötilanteet tulee kuvata tässä luvussa osana hallinnollista prosessia.

On hyvä, että kohdassa 15.1. kuvataan etenevä prosessi. Kohtaan tulee liittää linkki tai tieto siitä, mistä löytyy täydellinen seuraamustaulukko. On oleellisen tärkeää, että valvonnassa mukana oleva tietää koko seuraamuskirjon. Kun hän tietää seuraamukset, synty syvempi vastuuntunto noudattaa yhteisesti sovittuja tuotantosääntöjä.

Myös kuluttajalle on tärkeää päästä näkemään julkisesti saatavilla olevasta lähteestä, miten valvontajärjestelmä puuttuu väärinkäytöksiin. Seuraamukset ja korjausliikkeet ovat erittäin tärkeä osa kuluttajan luottamuksen syntymistä.

Tässäkin luvussa pitää pyrkiä suoriin ilmauksiin, toimijan vastuuntuntoa lisäävään ja henkilökohtaiseen, suoraan lähestymiseen.

Sivu 37

Asia, josta edellä olevassa otteessa kerrotaan, on selvä ja tärkeä, mutta muotoilu on liian lakitekstimäinen ja vaikealukuinen.

Edellä olevan otteen sisältö on uutta. Mitä tarkoittaa käytännössä että ”valvontaviranomainen itse epäilee perustellusti”? Ja, että jo aikomus markkinoida riittää markkinointikiellon määräämiseen?

15.2. Uhkasakko ja 15.3.Rangaistussäännös

Nämä pakkokeinot tulee kuvata tarkemmin. Mikä viranomainen voi määrätä uhkasakon? Onko taustalla oltava jo petos tai muu rikos, jos näitä pakkokeinoja käytetään?

 

Pirjo Siiskonen
Luomuliiton puheenjohtaja

Brita Suokas
Luomuliiton hallituksen jäsen, asiantuntija

Lausunto ruokapolitiikan selonteosta

Asiantuntijalausunto: Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta

Luomuliitto kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi valtioneuvoston ruokapoliittisesta selonteosta. Pidämme selontekoa hyvin tärkeänä ohjaavana linjan määrityksenä ruokajärjestelmämme kehitykselle aikana, jolloin ilmastonmuutoksen torjuminen haastaa ruoantuotantoa ja maatalouden kannattavuuden heikko tilanne viljelijän elinkeinoa. Näkemyksemme mukaan käsittelyssä olevan selonteon tärkein tehtävä on johdattaa Suomen maatalous- ja ruokapolitiikkaa kohti tulevaisuutta, missä maatalouden kannattavuus on vahvemmalla tasolla, suomalainen ruokaketju kilpailukykyisempi ja tuotanto- ja jalostusmenetelmät ekologisesti ja eettisesti kestävämpiä. Ruokapoliittisen selonteon tavoitevisioon ”Vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä ja turvallista ruokaa” on helppo yhtyä.

Luomuliitto ilmaisee kuitenkin pettymyksensä selonteon sisältöön, jossa ei tuoda esille luomutuotantoa selonteon visiotavoitetta parhaiten toteuttavana, ekologisesti ja eettisesti kestävänä tuotantotapana. Toimenpiteet, joita selonteko esittää, eivät myöskään kohdistu luomutuotannon lisäämiseen.

Selonteon prosessikuvauksessa esitetään, että lausuntokierroksen lausunnot on selonteon viimeistelyssä otettu huomioon. Kuitenkin Luomuliiton, Luomuinstituutin ja muiden luomualan toimijoiden lausunnot on jätetty huomioimatta.

Luomukulutus ja luomutuotanto ovat vahvassa kasvussa niin Suomessa kuin muissa EU-maissa eikä luomutuotantoa voi sulkea Suomen maatalous- tai ruokapolitiikan ulkopuolelle. Luomuliitto ja muut luomutoimijat ovat lausuntokierroksella esittäneet, että kaikkiin selonteon osioihin sisällytettäisiin luomutoimenpiteitä. Luomuliitto toistaa tämän vaatimuksen.

Ruokapolitiikan yhtenä tavoitteena esitetään suomalaisen ruokaviennin lisäämistä. Selonteko ei kuitenkaan tunnista luomutuotteiden kasvavaa kysyntää maailmalla ja kysynnän tarjoamia mahdollisuuksia suomalaiselle luomutuotannolle ja elintarvikejalostukselle.

Mikäli luomutuotantoa ja sen lisäämistä ja kehittämistä koskevia toimenpiteitä ei sisällytetä Ruokapoliittiseen selontekoon, on tulkittavissa, että valtiovalta katsoo, ettei luomu ja sen kehittäminen kuulu kansalliseen ruokapolitiikkaan. Luomuliitto on hyvin huolestunut tällaisen tulkintamahdollisuuden seurauksista maatalous- ja ruokapolitiikan toteutuksessa sekä Ruokapoliittista selontekoa että ruokapolitiikkaa koskevassa viestinnässä.

Ehdotamme selontekoon lisättäväksi seuraavia toimenpiteitä:

2. Alkutuotanto – Vähennetään torjunta-aineiden käyttöä ruoan tuotannossa.

  • Kaksinkertaistetaan luomuviljelyala ja suunnataan investointitukia kotieläintiloilla luomuun siirtyville.
  • Uudistetaan tukipolitiikkaa palkitsemaan kestävien viljelymenetelmien hyödyntämisestä sekä viljelyn myönteisistä ympäristövaikutuksista.
  • Edistetään metsien luomusertifiointia ja luomumetsätuotteiden jalostamista korkean lisäarvon vientituotteiksi.
  • Turvataan luonnonmukaisen tuotannon kehitys kaikissa tuotantosuunnissa maataloustukipolitiikan keinoin.

3. Ruoan reitit pellolta pöytään monipuolistuvat

  • Lisätään kuluttajaviestintää vaihtoehtoisista ruoan jakelukanavista ja siitä, mikä on terveellistä ja turvallista ruokaa.

4. Tutkimus, neuvonta ja osaamisen kehittäminen

  • Lisätään poikkitieteelliseen luomu- ja ruokatutkimukseen suunnattua rahoitusta.

5. Ruokakulttuuri ja ruuan arvostus

  • Parannetaan kuluttajien tietoisuutta luomutuotannosta ja luomuelintarvikkeiden ominaisuuksista.

6. Ruoka ja kansanterveys

  • Lisätään luomuruoan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa.

7. Ruokaturva ja huoltovarmuus

  • Aletaan tiedottaa avoimesti kuluttajille elintarvikevalvonnan löytämistä poikkeamista.
  • Lisätään kuluttajien ja tuottajien tietoisuutta torjunta-aineiden haittavaikutuksista.
  • Ohjataan ruuantuotantoa fossiilisista raaka-aineista riippumattomaksi.

8. Kilpailukyky

  • Luodaan suomalaisille luomuelintarvikkeille vientiohjelma luomuviennin kasvattamiseksi.
  • Tehdään Pohjoismaista yhteistyötä luomuelintarvikeviennin edistämisessä.

Pirjo Siiskonen
Puheenjohtaja
Luomuliitto

 

Lausunto: Asetuksesta koulujakelutueksi

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi koulujakelutuesta syyslukukaudelle 2017

Luomuliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta sekä hyvästä valmistelutyöstä ja toteaa, että annettu asetusluonnos antaa muistiossa mainittujen perusteluiden saavuttamiseen huomattavasti paremmat mahdollisuudet, kuin 16.11.2016 annettu hallituksen esitys laiksi maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain muuttamisesta.

Luomuliiton mielestä hallituksen esitykseen on kirjattu oikeita näkökulmia asettamalla kouluruokajärjestelmän tavoitteiksi terveellisten ruokailutottumusten edistäminen, maataloustuotteiden kulutuksen lisääminen ja lasten suhteen lähentäminen maatalouteen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kannatamme markkinajärjestelylain ehdotukseen 33 §:ssä kirjattuja kriteereitä tuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja kausiluonteisuudesta, lyhyistä toimitusketjuista sekä ympäristöhyödyistä.

On hyvin tärkeää, että esityksen yhtenä tavoitteena on lisätä luonnonmukaisen tuotannon tunnettavuutta ja tuotteiden kysyntää. Suomen hallituksen luomualan kehittämisohjelman 2020 tavoitteita ammattikeittiöiden käyttämien luomuelintarvikkeiden 20% osuudesta voidaan saavuttaa vain, jos luomuelintarvikkeiden hankintaan on julkisissa keittiöissä matala kynnys, kannustava ilmapiiri ja riittävä tuki hintaeron tasaamiseksi tavanomaisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin nähden. Periaatepäätöksen mukaan julkisten ammattikeittiöiden tarjonnassa tavoitellaan luomutuotteille 20 % osuutta vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä osuus on asiantuntijayksikkö EkoCentrian mukaan noin 6 %. Luomuliitto otti 23.3. kantaa viikoittaisin luomuruokapäivän puolesta julkisissa keittiöissä. Tämä askel on välttämätöntä 20% tavoitteen saavuttamiseksi, kuten myös luomumaidon tukeminen koulujen hankinnoissa.

Luomuliitto kannattaa esityksiä koulujakelutuen määräksi 4 §:ssä.

Yhdymme arvioon, jonka mukaan esitetty koulujakelutuen määrä on johdonmukainen päätös valtioneuvoston kestäviä ympäristöratkaisuja painottavan periaatepäätöksen jälkeen. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi koulujakelutuen painottaminen luonnonmukaisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin on Luomuliiton mukaan tehokas ja välttämätön keino ja kannatamme annetun esityksen toteutusta ja toimeenpanoa esitetyssä aikataulussa. Esitys tukee luonnonmukaisten tuotteiden osuuden kasvattamista ja parantaa niiden kilpailukykyä tasavertaisemmaksi tavanomaisen tuotannon kanssa. Lisäksi haluamme kiinnittää huomiota koulujakelutuen liitännäis-, arviointi- ja tiedotustoimenpiteisiin myönnettävään tukeen, joiden perusteissa luonnonmukaisten tuotteiden painotuksen on johdonmukaista yhtä lailla näkyä.

 
Pirjo Siiskonen
Puheenjohtaja
Luomuliitto