Tiedotteet

Ympäristökorvaus on selkeästi erilainen kuin aiempi ympäristötuki

Ympäristökorvaus

Ympäristötuen rakenne muuttuu tämän kevään aikana, kun vanha ympäristötuki muuttuu ympäristökorvaukseksi. Tuen rakenne ja toteutus muuttuvat aikaisemmasta oleellisesti.

Tiloja ei enää eritellä kasvinviljely- tai kotieläintiloihin. Edellisen tukikauden tilakohtaiset lisätoimenpiteet ovat muuttuneet kaikille tiloille valittaviksi lohkokohtaisiksi toimenpiteiksi muutamin rajoituksin. Lohkokohtaisten toimenpiteiden toteuttamisen laajuuteen on tullut aikaisempaa enemmän vuosittaista joustoa. Ympäristökorvauksessa myöskään ole hakijalle yläikärajaa, kuten ympäristötuessa oli.

Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys

Suomi on jaettu kahteen osaan uudessa kasvipeitteisyys toimenpiteessä. Etelä- ja Länsi-Suomi kuuluvat pääosin kohdentamisalueeseen, jossa vaaditaan aitoa kasvipeitteisyyttä. Tarkista kumpaan alueeseen tilanne kuuluu ja sen jälkeen tutustu oman alueenne ehtoihin.

Luomutilan näkökulmasta kasvipeitteisyys on kaksipiippuinen asia. Viljelykierrossa olevien nurmien ja syyskylvöisten kasvien osalta vaatimukset toteutuvat itsestään. Muun alan osalta tulee enemmän pohdittavaa. Ensin on mietittävä, kuinka monella lohkolla kynnön voi jättää keväälle. Kevytmuokkaus yhteen kertaan voi joskus riittää jollakin lohkolla rikkojen torjumiseksi, mutta ei kaikilla tai joka vuosi.

Kestorikkakasvit alkavat lisääntymään lohkolla, jos jätät pellot pelkästään sängelle. Jos olet kylvänyt kerääjäkasvin rikkojen takia, on keväällä haasteita nurmikasvuston rikkomisessa, ellet voi kyntää lohkoa.

Kasvipeitteisyysala voi vaihdella vuosittain, kunhan minimivaatimus 20 % täyttyy vuosittain. Prosentti ei saa liikaa ohjata päätöksentekoa, sillä liika ahneus näkyy äkkiä tulevien vuosien rikkatilanteessa. Kaikki kasvit kerryttävät kasvipeitteisyysprosenttia, mutta seuraavana kesänä korvausta ei kuitenkaan makseta kesannoille, pysyville nurmille, suojavyöhykkeille, luonnonhoitopelto-, ympäristö- ja viherlannoitusnurmille eikä monimuotoisuuspelloille.

Kerääjäkasvien viljely

Tilan kerääjäkasvien viljelyala tulee pitkälti määrittämään sen kuinka paljon tukitaso laskee edellisestä tukikaudesta. Kerääjäkasvien viljelyyn tulee suhtautua vakavasti. Ympäristöhyötyjen lisäksi niiden viljelystä on saatavana mukavan kokoinen korvaus, eikä niiden käytölle ei ole vuosittaista ylä- eikä alarajaa.

Nyt olisi oikea aika miettiä uusiksi rikkojen torjuntamenetelmät tilalla. Rikkakasvien torjumiseksi tehtävät sänkimuokkaukset kannattaa korvata kerääjäkasvien kilpailulla ja sadonkorjuun jälkeen tehtävillä niitolla. Kestorikkojen mekaaninen torjunta kannattaa keskittää nurmien lopetuksen yhteyteen. Sateisina syksyinä kerääjäkasvina oleva rehevä nurmikasvusto estää maan jäätymistä ja pitää maan kyntökunnossa myöhään syksyyn. Kyntö kannattaa jättää keväälle aina, kun se on mahdollista ja hyödyntää talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Kerääjäkasvien kylvömäärässä ei kannata nuukailla, vaan syksyksi halutaan tiheä peittävä kasvusto.

Ympäristötuen kautta jaettavat eurot vähenee

Ympäristökorvaus on uudistunut niin paljon, että vanhan muistamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Uusi korvaus on rakenteeltaan ja tukitasoltaan erilainen ja sille on varattu aikaisempaa vähemmän rahoitusta.

Vaikka ympäristötuen määrä tulee jäämään aikaisempaa pienemmäksi, niin hyvällä suunnittelulla pääsee lähemmäs vanhaa tukitasoa. Vuosittainen tukipotti voi vaihdella todella paljon, joten ensimmäisenä vuotena ei kannata tyhjentää koko pajatsoa.

Nurmet luomutilalla

Kasvikoodeja tukihakemukseen ilmoittaessa on tarkkaan mietittävä, miten erikasvien käyttötarkoitukset kerryttävät hehtaarikohtaista tukea ja tilan ympäristötuen kokonaispottia. Etenkin nurmien kanssa saa olla tarkkana.

Sadonkorjuuvelvoitteen poistuminen avaa uusia mahdollisuuksia nurmikasvien ilmoittamisessa tukihaussa. Koska viherlannoitusnurmille ei luomutilalla makseta tukea ympäristökorvauksessa, kannattaa nurmikasvustot ilmoittaa viherlannoitusnurmien sijasta mahdollisuuksien mukaan joko luonnonhoitonurmina tai tuotantonurmina. Merkitsemällä nurmikasvustot oikealla tavalla tukihakemukseen voi tienata useita euroja hehtaarilta.

Luonnonhoitonurmen ehdot ovat säilyneet lähes ennallaan ja niillä on edelleen kiinteä tukitaso ympäristökorvauksessa. Luonnonhoitonurmien tukitaso on lähes aina tuotantonurmia korkeampi, joten niitä kannattaa hyödyntää haettaessa maksimaallista tukipottia. Ainoastaan 80 % kasvipeitteisyydellä tuki jää pienemmäksi kuin tuotantonurmilla. Luonnonhoitopelloilla on myös kohdentamisalue. Se on kuitenkin eri alue kuin kasvipeitteisyydessä ja koskee lähinnä Etelä-Suomea. Jokaisen tilan tulee varmistaa kummalla alueella lohko sijaitsee. Luonnonhoitopeltojen määrä saa olla enintään 5 % ja kohdentamisalueella 20 %.

Tuotantonurmet, kuten esim. säilörehu, kuivaheinä, laitumet ja siemennurmet ovat käyttökelpoisia kasvikoodeja tukihakemuksessa. Luomutila voi käyttää hyväksi sadonkorjuuvelvoitteen poistumista tuotantonurmilla.

Suojavyöhykenurmen voi perustaa sellaisille lohkoille, jotka rajoittuvat vesistöön. Koko lohkon voi halutessaan ilmoittaa suojavyöhykenurmeksi, vaikka peruste täyttyy vain osalla lohkoa. Kasvusto perustetaan nurmi- ja heinäkasvien siemenseoksella ja sato on korjattava pois. Suojavyöhykkeet on perustettava kolmen ensimmäisen sitoumusvuoden aikana ja ne on säilytettävä sitoumuksen loppuun asti. Myös suojavyöhykkeellä on kohdentamisalue, jossa korvaus on 50 euroa suurempi.

Koko lohkon suojavyöhykkeeksi ilmoittamisen kannattavuus riippuu siitä, onko pois korjattavalle nurmelle käyttöä ja kasvaako lohko pelkillä nurmi- ja heinäkasveilla ilman lannoitusta. Suojavyöhykenurmia harkittaessa vastakkain on korkeampi tukitaso, sadonkorjuuvelvoite ja luomukorvauksen pois jääminen suojavyöhykenurmen alalta.

Monivuotisia ympäristönurmia voi perustaa pohjavesialueella oleville lohkoille sekä happamille sulfaattimaille, turve- ja multamaille kolmen ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. Sato on korjattava vuosittain ja ne on säilytettävä koko sitoumuksen ajan. Tukitaso ja ehdot eivät luomutiloja houkuta.

Älä merkitse viherlannoitusnurmia

Tukihakemusta täyttäessä, älä merkitse viherlannoitusnurmia, vaan etsi tilalle sopivat muut nurmen käyttömuodot. Viljelysuunnitelmissa hyödynnä kerääjäkasvien tuki ja pyri tilan näkökulmasta mahdollisimman suureen talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen. Hyödynnä tai ainakin varaudu joko lietelannan sijoittamiseen peltoon tai orgaanisten aineiden kierrättäminen toimenpiteeseen. Käytä tilakohtaisen suunnittelun apuna Neuvo 2020 -asiantuntijoita.

Kerääjäkasvit

Kerääjäkasveja ovat heinä- tai nurmikasvit, nurmipalkokasvit, muokkausretiisi tai muu ristikukkainen öljykasvi sekä näiden seokset. Kylvö on tehtävä keväällä tai viimeistään 15. päivänä elokuuta ja kasvustoa on oltava kauttaaltaan koko lohkolla. Kerääjäkasveilla ei saa perustaa monivuotisia nurmia ja ne voidaan muokata aikaisintaan 1. päivänä lokakuuta.

Viherryttämisen kanssa tarkkana

Tukihakemuksessa on oletuksena, että luomuviljelijä vapautetaan viherryttämisestä. Jos vahingossa tai tarkoituksella merkitsee, että ei halua vapautusta viherryttämisestä, niin kaikki viherryttämisen vaatimukset koskevat silloin koko tilaa. Valintakohta on haluttu jättää niille harvoille luomutiloille, joilla on viljelyssä ruokohelpeä. Olkaa tarkkana!

Luomutiloilla ei määritetä pysyviä nurmia 

Tilatuen viherryttämiseen kuuluva pysyvien nurmien määrittäminen ja mahdollinen ennallistaminen on puhuttanut paljon. Luomuvalvontaan kuuluvat pinta-alat jäävät kokonaan pysyvien nurmien määrittelyn ulkopuolelle. Luomutiloilla ei tarvitse olla huolissaan pitkään nurmella olleista lohkoista.

 

Kirjoittaja Reijo Käki on yksityinen luomuasiantuntija. Hän on kirjoittanut Luomuliitto.fi-sivustolle myös laajemmin tietoa ympäristökorvauksesta. Tämä teksti myös Luomulehdessä 2/2015. Luomukorvauksesta oli tietoa Luomulehdessä 1/2015.