Tiedotteet

Ympäristö- ja ilmastoministeri haluaa lisää luomua Suomeen

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) pitää luomua tiennäyttäjänä kohti kestävää ruoantuotantoa. Suomessa maatalouden ilmastopäästöjen vähentämisen keskiössä ovat silti turvepellot.

Viime keväänä aloittaneen uuden hallituksen ohjelmaan kirjattiin kova ilmastotavoite: Suomesta halutaan tehdä hiilineutraali vuonna 2035. Krista Mikkonen pitää tavoitetta kunnianhimoisena, mutta realistisena.

– Tiedetään, että lähivuodet ovat kriittisiä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, ja toimia tarvitaan heti. Se edellyttää sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä että hiilensidontaa kaikilla sektoreilla, myös ruokajärjestelmässä, hän perustelee.

Ympäristö- ja ilmastoministerin rootelilla on koordinoida hallituksen kaikkea ilmastopolitiikkaa, kun taas ruoantuotanto on maa- ja metsätalousministeriön työsarkaa. Mikkosen mukaan ilmastoyhteistyö usean ministeriön työryhmässä on sujuvaa. Ruoantuotannon osalta se konkretisoituu niin sanotulla maankäyttösektorilla, joka käytännössä tarkoittaa peltoja ja metsiä.

– Maankäyttösektori otetaan mukaan ilmastolakiin, eli myös sen päästöt ja nielut tulevat osaksi lain seurantaa ja laskentaa. Lainvalmistelu on aluillaan, joten en osaa vielä sanoa, miten tarkasti tavoitteet tullaan kirjaamaan lakiin. Joka tapauksessa ilmastoneutraaliustavoitteen ja negatiivisten päästöjen osalta maankäyttösektorin panos on keskeinen, ministeri painottaa.

Turvepeltojen päästöt alas

Maatalouden ilmastopäästöjen vähentämisessä Mikkonen korostaa turvepeltojen merkitystä. Turvepeltoja on noin kymmenesosa suomalaispelloista, mutta ne aiheuttavat noin puolet maatalouden kaikista ilmastopäästöistä.

Viime vuosikymmeninä turvepeltoja on raivattu lisää etenkin laajentavien karjatilojen lannanlevitysalaksi. Mikkonen toteaa, että nyt lietelanta halutaan ohjata parempaan käyttöön: biokaasuksi ja kierrätysravinteiksi.

– Mielestäni huonosti tuottavat turvepellot pitäisi tunnistaa ja poistaa viljelystä. Lisäksi viljelykäytäntöjä pitää kehittää ja ohjata myös tukipolitiikalla siten, että päästöt pienenevät. Äkkiliikkeet ovat kuitenkin aina vaikeita, eikä yksittäisille tuottajille pidä aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita, hän huomauttaa.

Luomun merkitys kasvaa

Krista Mikkonen näkee luomulla olevan ison roolin, kun suomalaista ruoantuotantoa luotsataan nykyistä ilmastoystävällisempään suuntaan. Hän toteaa, että luomutuotannon ilmastopäästöt ovat tavanomaista pienemmät, ja monet luomun tuotantomenetelmät kuten viljelykierto ja orgaaninen lannoitus edistävät hiilen sitoutumista maaperään.

Biologin koulutuksen saanut Mikkonen arvottaa korkealle myös luomun myönteiset vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle.

– Esimerkiksi karjan laiduntaminen ja luomupeltojen pienemmät ravinnepäästöt edistävät biodiversiteettiä; samoin se, että luomussa ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita, hän listaa.

Mikkonen arvioi, että biodiversiteetin vähenemistä ei vielä ainakaan politiikan piirissä osata nähdä yhtä merkittävänä ongelmana kuin ilmastonmuutosta. Kummankin ongelman ratkaisemisessa luomulla on paljon annettavaa.

– On tärkeää lisätä luomun pinta-alaa Suomessa ja ottaa sen viljelymenetelmiä käyttöön myös tavanomaisessa tuotannossa, hän summaa.

Kunnianhimoa strategiatyöhön

Ympäristö- ja ilmastoministeri toivoo, että maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla olevasta uudesta luomustrategiasta löytyy konkreettiset ja kunnianhimoiset tavoitteet luomualan lisäämiseksi sekä luomun käytön edistämiseksi julkisissa ruokapalveluissa.

– Tärkeää on turvata myös alan koulutuksen ja neuvonnan resurssitarpeet ja pohtia, miten markkinoille saataisiin lisää kotimaisia luomutuotteita. Sekä tietysti varmistaa, että luomutuet riittävät kaikille viljelijöille, jotka haluavat tuottaa luomua, hän lisää.

Ruokajärjestelmän reivaaminen ympäristöystävällisemmäksi ei ole vain tuottajien kontolla, vaan tekoja tarvitaan myös kulutuksessa: vähemmän lihaa, enemmän kasviksia sekä luomu- ja lähiruokaa. Mikkonen soisi, että tämä linjaus näkyisi esimerkiksi julkisten ruokapalvelujen hankinnoissa.

– Syömme liikaa lihaa jo ravitsemuksenkin näkökulmasta. Ajattelen, että voitaisiin palata siihen, että liha olisi laadukkaasti tuotettua juhlaruokaa. Iso potentiaali on siinäkin, että ihmisravinnoksi kehitetään lisää kotimaisia ja helppokäyttöisiä kasvivalkuaistuotteita, hän pohtii.

Minna Nurro