Tiedotteet

Veden hallinnointi peltoekosysteemissä – käytännön toimenpiteitä viljelijälle

Kulunut vuosi on ollut joka tasolla äärimmäinen. Talven vesimäärät, pitkä lämmin ja märkä jakso, yhtäkkinen kylmyys ja lopulta äärimmäisen kuiva kevät ja kesä ovat koetelleet peltojemme kasvukuntoa ja satokasvien kestävyyttä.

Vastaavien jaksojen varalta olisi nyt hyvä miettiä, mitä veden hallinnoimiseksi tulisi tehdä ja mitä vähintään aiheesta tulisi tietää. Toisaalta maan ei tulisi peittyä syyssateisiin, toisaalta veden tulisi pidättyä syvälle maaprofiiliin, jotta kevään kuivuus ei veisi orailta elinmahdollisuuksia.

Tänä kesänä kuivuuden aiheuttamien haittojen minimoimisessa on toiminut kolme keinoa:
minimimuokkaus, jatkuva kasvipeitteisyys sekä monipuolinen viljelykierto.

Unohda kastelulaitteet ja lammikot

Vilja- ja nurmikasvien kastelu on työlästä ja melko tuhlailevaa. Kasvien juuret saadaan keinokastelulla kasvamaan maan pintakerrokseen, jossa ne ovat erityisen herkkiä kuivuudelle. Kun maan pintakerroksissa ei ole liikaa vettä, kasvit kasvattavat juurensa syviin maakerroksiin, joissa vettä on saatavilla kuivinakin kausina pidempään.

Lisää maan multavuutta

Maan multavuuden nosto on useamman vuoden mittainen prosessi. Maahan voi lisätä nopeasti suuria määriä orgaanista ainetta, mutta sen muuttuminen pysyväksi, toimivaksi maaperäekosysteemiksi on biologinen prosessi, joka kestää aikansa. Multavuutta voidaan lisätä kestävästi seuraavin menetelmin:

– ympärivuotinen kasvipeitteisyys (kerääjäkasvit, aluskasvit, monivuotiset nurmet, syysviljat, sekaviljely, viljelykiertojen monipuolisuus, jne.)

– minimimuokkaus

– tiivistymien poisto

– reuna- ja salaojituksen toimivuuden varmistaminen

– syväjuuriset kasvit

– orgaaniset lannoitteet ja maanparannusaineet

Ympärivuotinen kasvipeitteisyys varmistaa, ettei maan multavuus pala tai valu pois syksyn, talven ja kevään aikana – siis satokasvin kasvukauden ulkopuolella.

Minimimuokkaus vähentää orgaanisen aineksen palamista takaisin hiilidioksidiksi sekä kerää kasvimateriaalia pellon pintaan vedenhaihtumissuojaksi.

Tiivistymien poisto maasta mahdollistaa kasvien juurten pääsyn syvempiin maakerroksiin ja siten maan (mikro)biologian tehokkaan toiminnan ja hiilen sidonnan maahan.

Ojituksen kunnon huolto ehkäisee hapettomien olosuhteiden muodostumista maassa ja siten estää hapettomat käymisreaktiot, jotka vähentävät maan multavuutta ja heikentävät kasvien kasvuedellytyksiä.

Syväjuuriset kasvit kasvattavat maan elävää kerrosta, mikäli kasvuedellytyksiä on – siis tiivistymät on poistettu eikä pohjaveden pinta tule heti vastaan.

Orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö lisää hetkellisesti maan orgaanisen aineksen määrää, mutta sen muuntuminen pysyväksi orgaaniseksi ainekseksi riippuu siitä, miten hyvin maan biologia toimii.

Parasta olisi suunnitella viljelykasvin ravinnetarve ja lisätä orgaanisia lannoitteita/maanparannusaineita siten, että kasvinravitsemus on kohdallaan, pitää orgaanisen aineksen maahanmuokkauskerrat harkittuina, kyntää matalaan, jos kyntö on välttämätön, ja saada aikaan rehevä kasvusto mahdollisimman pian.

Minimimuokkaus lisää kasvijätteen ja sitä kautta orgaanisen aineksen määrää peltomaassa. Tämä taas kasvattaa maan multavuutta ja vedenpidätyskykyä.

Varmista että pelto vastaanottaa veden

Rankkasateiden aikana – ja vastaavasti kuivuuden vallitessa – on tärkeää, että sade saapuu maahan ja imeytyy siihen. Maan rakenne vaikuttaa veden läpäisevyyteen. Maan vedenläpäisykykyä voi testata yksinkertaisella “hörppytestillä”: kaadetaan puoli litraa vettä matalalta maahan ja katsotaan miten käy. Veden imeytymisaika, leviäminen ja imeytymissyvyys kertovat maan kyvystä ottaa vastaan vettä ja varastoida sitä kasvien käyttöön.

Jos vesi ei imeydy maahan, voi olla kyse tiivistymistä, kuorettumista tai vettä hylkivästä maalajista.  Usein kasvipeitteisyyden lisääminen ja tiivistymien poisto auttavat näihin ongelmiin. Multavuuden lisääminen vähentää maan kuorettumisriskiä, karikepeite maan pinnalla samoin. Pintamaahan kevyesti sekoitettu karike auttaa vettä imeytymään myös vettä hylkivillä multamailla.

Rankkasateilla ojaston vedenjohtokyky on koetteilla. Liika vesi aiheuttaa maassa hapettomuutta, mikä on tappavaa maaperäeliöille. Jotta ylimääräinen vesi pääsee pois, laskuojat ja laskuaukot kannattaa pitää kunnossa ja salaojat tukkeettomina.

Varmista kasvin pääsy veteen

Kun vesi viipyy syvemmällä maassa – kuten tänä kesänä on tapahtunut – on tärkeää, että satokasvi saa kasvatettua juurensa sen äärelle. Tämä ei onnistu tiivistyneessä maassa. Tutki kevään kuivuuden tuottamia keltaisten oraiden alueita tai orastumattomia laikkuja. Onko niissä tiivistymiskerros? Jos on, niin mitä sille voisi tehdä? Onko salaoja tukossa? Onko ojitusta ollenkaan?

Karikepeite vähentää haihtumista ja pidättää vettä maassa.

Monipuolinen viljelykierto

Viljelykierron vaiheet tasaavat sään ääri-ilmiöiden vaikutusta ja turvaavat tuotannon. Syysviljat, kevätviljat, palkokasvit, nurmet sekä kaikkien kerääjä- ja aluskasvit vastaavat taivaalta satavan veden määrään eri ominaisuuksin. Monimuotoinen juuristovyöhyke lisää maan multavuutta. Tänä vuonna syysvilja on kestänyt kuivuutta parhaiten. Märkänä syksynä sen kylvö riittävän aikaisin saattaa olla hankalaa ja tiivistää pahimmillaan maata.

Muita keinoja

Maan läpäisevyyttä ja elävää kerrosta voidaan myös kasvattaa esimerkiksi puiden ja pensaiden avulla. Ne voivat myös vähentää eroosio-ongelmia ja pienentää tuulennopeuksia. Rinnelohkoille hyvin (korkeuskäyrän mukaan) sijoitellut puu- ja pensaskujanteet hidastavat erityisesti kevään sulamisvesien virtailua merkittävästi. Kujanteet voidaan suunnitella koneiden leveyden mukaan siten, etteivät ne mainittavasti haittaa muita peltotöitä.

Rinteiden muokkaus korkeuskäyriä seuraten on tehokas tapa hidastaa veden liikettä peltomaisemassa. Veden kulkiessa muokkausuria pitkin se ehtii vajota syvemmälle maaprofiiliin kuin ylös alas rinnettä muokatun pellon tapauksessa.

Monivuotisten kasvustojen juuristo pääsee sopivasti niitettynä (ei ylilaidunnettuna) kasvamaan syvemmälle ja monipuolisemmin kuin yksivuotisten kasvustojen. Nurmen jankkurointi kuivaan aikaan kesällä poistaa tiivistymiä tappamatta kasvustoa ja mahdollistaa kasvien juurten kasvun syvempiin maakerroksiin.

Teksti ja kuvat: Iiris Mattila

Kirjoittaja on maanviljelijä ja mikrobiologi.