Tiedotteet

Torjunta-aineet hyvä bisnes – Kuka maksaa haitat?

Torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi EU-maissa on ollut kunnianhimoisia tavoitteita, jotka useissa tapauksissa ovat epäonnistuneet. Hyödyt torjunta-aineiden kasvavasta käytöstä ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Synteettisten torjunta-aineiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, mutta niin ovat rikkakasvien, tuholaisten ja tautien aiheuttamat sadonmenetyksetkin.

Jo 1990-luvun alussa USA:ssa laskettiin, että torjunta-aineiden käytön puolittaminen ei heikentäisi satotasoa lainkaan. Käyttö ei suinkaan ole vähentynyt, päinvastoin.

Ranskassa toissa vuonna julkaistu tutkimus selvitti torjunta-aineiden käyttöä lähes tuhannella tavanomaisella maatilalla. Laskelmien mukaan 59 prosentilla tiloista torjunta-aineiden käyttöä voitaisiin vähentää keskimäärin 42 prosenttia ilman, että se heikentäisi satotasoa tai viljelijöiden taloudellista tulosta. Tuholaisten torjuntaan käytettävien aineiden kohdalla vastaava luku on jopa 94 %. Noin 40 prosentilla tiloista sato jopa lisääntyisi. Vähiten torjunta-aineita käyttävät tilat hyödyntävät viljelykiertoja, lannoittavat hillitymmin, valitsevat kestäviä lajikkeita tms.

Aasiassa on esimerkkejä torjunta-aineiden käytön huomattavista rajoituksista riisinviljelyssä.  Mm. Filippiineillä vuosina 1994–2007 torjunta-aineiden käyttöä vähennettiin 70 prosenttia, josta seurauksena riisin satotasot kasvoivat 12 prosenttia.

Käytön vähentäminen takkuaa

EU:n torjunta-aineiden kestävän käytön direktiivin tavoitteena on torjunta-aineiden ihmiselle ja ympäristölle aiheuttamien haittojen vähentäminen edistämällä muita torjuntamenetelmiä ja luomuviljelyä. Joissain maissa tässä on onnistuttu. Tanskassa torjunta-aineiden käyttö on vähentynyt 54 % ja Kreikassa 40 % vuosina 2011–2016.

Ranskassa asetettiin vuonna 2008 tavoitteeksi puolittaa torjunta-aineiden käyttö vuoteen 2018 mennessä. Tavoitteeseen ei päästy, vaan niiden käyttö lisääntyi. Nyt tavoite on siirretty vuoteen 2025.

Euroopassa runsainta torjunta-aineiden käyttö on Alankomaissa, Espanjassa ja Italiassa, mikä selittynee laajalla puutarha- ja kasvihuoneviljelyllä.

Suomessa torjunta-aineiden käyttö on lisääntynyt vuosi vuodelta lukuun ottamatta notkahdusta 1990-luvulla, mikä johtui pienannosaineiden (gramma-aineet) käyttöönotossa rikkakasvien torjunnassa. Vuosina 2011–2016 Suomessa torjunta-aineiden myynti lisääntyi toiseksi voimakkaimmin (30 %) Euroopassa. Vain Bulgaria meni edelle 63 % lisäyksellä.

Torjunta-aineiden myynnin muutos Euroopassa vuosista 2011–2013 vuosiin 2014–2016. (Lähde: European Environment Agency)

Meillä vuosittainen myynti on ollut noin 1700 tonnia tehoainetta, josta puolet on glyfosaattia. Vuonna 2015 käytettiin keskimäärin 0,75 kg tehoainetta viljelyssä oleville hehtaareille. Myös muissa pohjoisissa maissa – Norjassa, Ruotsissa ja Virossa – käyttö on samaa suuruusluokkaa tai vähäisempää.

Torjunta-aineiden kestävä käyttö

Jo yli 30 vuotta sitten yliopistossa opetettiin integroitua kasvinsuojelua (IPM Integrated Pest Management). Integroitu viljely ja kasvinsuojelu ei ole kuitenkaan nostattanut laajempaa innostusta.

EU-direktiivi määräsi viljelijät vuonna 2014 noudattamaan integroidun kasvinsuojelun periaatteita ja käyttämään kemiallisten torjunta-aineiden sijaan ensisijaisesti muita kasvinsuojelumenetelmiä. Integroitu kasvinsuojelu perustuu ennaltaehkäisyyn, kuten monipuoliseen viljelykiertoon, terveeseen lisäysaineistoon, lajikevalintaan, tasapainoiseen ravinteiden saantiin, sekaviljelyyn ym. monimuotoisuutta edistäviin toimenpiteisiin. Myös mekaaniset, fysiologiset ja biologiset torjuntamenetelmät ovat suositeltavia. Kemiallinen kasvinsuojelu on integroidussa torjunnassa viimeinen oljenkorsi.

Viljelijöiden on pidettävä kirjanpitoa kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja perusteltava niiden käyttö rikkakasvi-, tauti- tai tuholaishavainnoilla. Torjunta-aineiden ennakko-ostot edellisen vuoden puolella eivät ihan istu IPM-viljelyn ajatukseen. Valvonta on kohdistunut pääasiassa kasvinsuojeluainevarastoihin ja kasvinsuojeluaineiden käyttömuistiinpanoihin.

Kallista kasvinsuojelua

Runsas kemian käyttö viljelyssä johtaa noidankehään, jossa rikkakasvien, taudinaiheuttajien ja tuholaisten lisäksi tuhotaan luonnon monimuotoisuus ja viljelijän taloudellinen tulos, pinta- ja pohjavedet, ilmasto, eläinten ja ihmisten terveys.

Torjunta-aineista aiheutuvien haittojen ja hyötyjen hintaa on tutkittu pitkään. Läheskään kaikille haittavaikutuksille ei ole saatu vielä hintalappua.

Kehittyvissä maissa suojainten käyttö ruiskutettaessa on yhtä puutteellista kuin Suomessa 50–60 vuotta sitten.

Ranskassa julkaistiin 2016 tutkimus, jonka mukaan torjunta-aineiden käytön kustannukset ylittävät jo niiden käytöstä saatavat hyödyt. USA:ssa tämä tapahtui jo 1990-luvun alussa. Terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien haittojen lisäksi, torjunta-aineiden hyväksymisestä, rekisteröimisestä, valvonnasta ym. johtuva sääntely ja suojautuminen, kuten suojaimet, aiheuttavat viljelijöille ja yhteiskunnalle kustannuksia. Suojautumisen kustannuksiin laskettiin myös lisähinta luomun ja pulloveden käytöstä, millä pyritään välttämään torjunta-ainejäämiä ruuassa ja juomavedessä.

Miksi hoito ei auta?

Torjunta-aineet eivät ole haitattomia varsinaisille viljelykasveillekaan. Varsinkin herbisidit aiheuttavat lisästressiä. Monilla aineilla on pitkäaikaisia jälkivaikutuksia, jotka rajoittavat seuraavien vuosien viljelykasvivalintaa.

Saman aineen jatkuva käyttö aiheuttaa kestävien eli torjunta-aineille resistenttien rikkakasvien sekä tauti- ja tuholaiskantojen kehittymisen.

Rounduppia kestävien geenimuunneltujen kasvien viljely on johtanut hankalaan ongelmaan glyfosaattia sietävien rikkakasvien muodossa. Se on nyt kuitenkin korjattu geenimuuntelulla, eli muillekin torjunta-aineille kestäviä lajikkeita on kehitetty. Dikamba ja 2,4,5-T (Agent Orange) ovat vanhoja ja huonomaineisia torjunta-aineita. Dikambaa kestävien Xtend-soijan ja -puuvillan viljely on jo laajentunut nopeasti. Naapuriviljelijät ovat lähes pakotettuja samaan siemeneen, koska dikamba on erityisen herkästi haihtuva ja kulkeutuva aine aiheuttaen laajoja kasvustojen tuhoutumisia.

Torjunta-ainekäsittelyjen seurauksena tuholaisten ja tautien luontainen säätely kärsii. Tuholaisten luontaiset viholliset vähenevät jopa enemmän kuin vahingon aiheuttaja. Kasvitautien torjunta-aineet heikentävät luontaisesti esiintyvien kasvitautien antagonistisienten ja hyönteisille patogeenisten sienten menestymistä. Torjunta-aineiden käytön seurauksena syntyy sekundaarisia kasvinsuojeluongelmia, joita taas korjataan uusilla torjunta-ainekäsittelyillä.

Soijan neonikotinoidipeittauksen havaittiin yhdessä tutkimuksessa vähentävän satoa viidellä prosentilla. Syynä oli etanoiden lisääntyminen, koska niitä tappavat hyönteiset kuolevat, mutta etanat kestävät neonikotinoideja hyvin.

Torjunta-aineiden käyttö häiritsee myös ravinnekiertoa heikentämällä mm. sienijuurien toimintaa, biologista typensidontaa ja lierojen elämää. Lieroista on monia muitakin hyötyjä.

Kohtuus ei riitä

Mainospuheissa torjunta-aineet turvaavat viljelyn kannattavuuden, vähentävät työmäärää sekä pelastavat maailman nälkäänäkevät. Jos suunnitellaan jonkun aineen kieltämistä tai edes jäämärajojen tiukentamista, maalaillaan mittavia työpaikkojen ja satojen menetyksiä tai kaupan vaikeutumista.

Torjunta-aineiden myynti on valtava bisnes. Kun siihen yhdistetään siemenkauppa, ollaan perustavaa laatua olevien asioiden äärellä. Kaikkien on pakko syödä elääkseen. Maailman siemenkaupasta 60 % ja 70 % torjunta-ainekaupasta on kolmen suuren maatalouskemikaaliyhtiön näpeissä.

Teollisuudelle ei riitä, että torjunta-aineita käytetään vain todelliseen tarpeeseen kynnysarvoja tutkaillen. Valtavat yritykset pystyvät pesemään politikkoja ja viranomaisia tehokkaalla lobbauskoneistollaan. Myös tuottajajärjestöt saattavat olla hyvinkin läheisissä kytköksissä torjunta-aineyrityksiin. Myynnin kannalta ikäviä tutkimuksia häiritään ja niiden julkaisu yritetään estää. Tuotteille suotuisia tieteellisiä artikkeleita julkaistaan jonkun ns. puolueettoman tutkijan nimissä.

Luodaan uusia tarpeita

Torjunta-aineille kehitellään uusia käyttötarkoituksia ja myyntitapoja. Esimerkiksi glyfosaatin käyttöönoton jälkeen alkoi Rounduppia kestävien lajikkeiden kehittely, sillä patentit eivät ole ikuisia. Myyntiä saa lisää, kun myydään rikkakasvitorjunta-aine ja sitä kestävät siemenet kimpassa. Geenimuunnellun soijan, maissin, sokerijuurikkaan, rapsin, puuvillan ym. käyttöönoton myötä Monsanton (nyk. Bayer) glyfosaatin käyttö lisääntyikin moninkertaiseksi. Sellaiset kasvilajit, joista ei vielä ole glyfosaatin kestäviä lajikkeita, voidaan sitten pakkotuleennuttaa Roundupilla, esim. viljat, herneet, pavut ja sokeriruoko.

Suomessa glyfosaatin myynti kolminkertaistui vuosina 2000–2010 pääasiassa suorakylvön ansiosta. Vaikka Rounduppia pidetään suorakylvölle välttämättömänä, auraton viljely onnistuu myös ilman torjunta-aineita.

Suomessa on myynnissä imidatsolinoni-herbisidejä kestävää Clearfield-rypsiä ja -rapsia, joihin imidatsolinonin kestävyys on aikaansaatu perinteisellä mutaatiojalostuksella. Siemenet ja torjunta-aine myydään tietenkin yhdessä.  Nyt myös sokerijuurikkaan viljelyyn on tullut vastaava menetelmä.

Viime vuosina nurmiviljely on otettu markkinoinnin kohteeksi. Torjunta-aineiden käyttö on myös laajaa maatalouden ulkopuolella esim. puistoissa, koulujen pihoilla, golfkentillä.

Pitkään käytettyjä aineita kielletään

Akuutisti myrkyllisimmät ja pysyvimmät torjunta-aineet on Euroopassa kielletty ja niiden käyttö on ulkoistettu köyhiin maihin, joissa paljon ihmisiä sairastuu ja kuolee niihin.  Esimerkiksi nopeavaikutteinen ja hyvin myrkyllinen rikkakasvien torjunta-aine parakvatti on yleinen itsemurhamyrkky. Myös Suomessa sillä tehtiin runsaasti itsemurhia 60-luvulla. Sitä käytetään hyvin yleisesti mm. palmuöljyn, riisin ja kahvin tuotannossa. EU:ssa sallitaan sen jäämät tuontituotteissa.

Monet aikaisemmin laajassa käytössä olleista aineista ovat paljastuneet hormonihäiriköiksi, kuten homeentorjunta-aineet benomyyli ja vinklotsoliini, tuholaisten torjunta-aineet DDT ja endosulfaani sekä rikkakasvien torjunta-aine atratsiini. DDT:tä valmistetaan vielä Kiinassa ja käytetäänkin useissa maissa.

Aineista ei välttämättä pääse eroon noin vain kieltämällä käyttö. Atratsiinia esiintyy aika yleisesti pohjavesissä, vaikka myynti meillä lopetettiin 1990-luvun alkupuolella. Poistettuja kasvinsuojeluaineita esiintyy vielä yleisesti jokivesissä maatalousvaltaisilla alueilla.

Organofosfaatit ovat tehokkaita hermomyrkkyjä hyönteisten torjuntaan, mutta hyvin myrkyllisiä myös ihmisille. Raskaana olevien ja lasten kannattaisi pysyä kaukana niistä. Nyt Suomesta kiellettiin viimeinenkin, dimetoaatti.

Neonikotinoidit ovat haitaksi mehiläisille vielä kukkivassa kasvustossa, vaikka torjunta-aine on lisätty peittaamalla kylvösiemen.

Neonikotinoidit ovat eniten käytetty aine tuholaisten torjuntaan maailmanlaajuisesti. Neonikotinoidien on todettu vaikuttavan haitallisesti mehiläisiin ja muihin pölyttäjiin ja ne asetettiin EU:ssa käyttökieltoon kukkivilla kasveilla vuonna 2013. Suomessa ne ovat olleet käytössä rypsin viljelyssä joka vuosi MTK:n ja Avenan hakemien poikkeuslupien turvin. Kasvukaudella 2019 neonikotinoidit on sallittu enää kasvihuonetuotannossa.

Nykyiset torjunta-aineet ovat näennäisesti vaarattomampia, mutta pitkässä juoksussa saattavat osoittautua hyvinkin ikäviksi. Torjunta-aineiden hyväksymiselle vaadittavat turvallisuustestaukset tekee torjunta-aineen valmistaja itse, mikä ei ole luotettavuuden kannalta paras taho.

Turvallisuus hoidetaan seuraamusperiaatteella, eli tuotteita vedetään markkinoilta vasta, kun tarpeeksi suuria ongelmia ilmenee.

Lähtölaskenta glyfosaatille

Glyfosaatti, N-(fosfonimetyyli)glysiini, on maailman eniten käytetty torjunta-aine. Maailman terveysjärjestö (WHO) luokitteli sen mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi vuonna 2015. Sen jälkeen Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) kuitenkin omissa tutkimuksissaan totesi sen käytön turvalliseksi.

Viime vuonna USA:ssa käytiin oikeutta ennakkotapauksessa, jossa Roundupia markkinoiva Bayer tuomittiin maksamaan 289 miljoona dollaria korvauksia Roundupin käytön seurauksena non-Hodgkin -lymfoomaan (imusolmukesyöpä) sairastuneelle miehelle. Valituksen jälkeen korvaus pieneni 78 miljoonaan dollariin, ja valitusprosessi jatkuu edelleen. Ainakin 11000 vastaavaa oikeusjuttuja on vielä tulossa. Alkuvuodesta julkaistun meta-analyysin mukaan non-Hodgkin -lymfooman riski kasvaa 41 % glyfosaatin ammattikäyttäjillä.

Vaikka kauppavalmiste, esim. Roundup, sisältää hyvin monenlaisia kemikaaleja, turvallisuustestaus vaaditaan vain tehoaineelle eli glyfosaatille. Tutkimuksissa on havaittu, että Roundup on yli sata kertaa myrkyllisempää kuin pelkkä glyfosaatti. EU kielsi viime vuonna haitallista POEA-yhdistettä sisältävät kauppavalmisteet.

Ranskassa tuoreen oikeusjutun seurauksena kiellettiin Roundup Pro 360 -kauppavalmiste, koska sen apuaineet todettiin tuhat kertaa myrkyllisemmiksi kuin glyfosaatti yksin.

Terveys uhattuna

Glyfosaattia epäillään monien sairauksien aiheuttajaksi. Niin sairauksia kuin niitä selittäviä vaikutusmekanismejakin on löydetty hengästyttävä lista.

Glyfosaatin eniten mainostettu vaikutustapa kasveihin on sikimihappokierron häiritseminen, minkä seurauksena tietyt aminohapot eivät muodostu. Sama sikimihappokierto on myös bakteereilla. Lisäksi glyfosaatti on patentoitu antibiootiksi. Molemmat vaikutustavat häiritsevät suolistomikrobeja, minkä seurauksena hyvin monenlaisia terveysongelmia voi ilmaantua.

Glyfosaatti on patentoitu myös kelaatiksi jo vuonna 1964. Glyfosaatti kelatoi esim. rautaa, kobolttia ja mangaania. Mangaanin puutos taas häiritsee mitokondrioiden toimintaa, mikä on useiden sairauksien taustalla.

Sri Lankassa glyfosaatti kiellettiin, koska oli vahvaa näyttöä, että se yhdessä raskasmetallien ja kovan veden kanssa aiheuttaa munuaisvaurion, joka köyhissä olosuhteissa johtaa kuolemaan. Sairautta esiintyy maataloustyöntekijöillä usealla alueella maailmassa. Sri Lanka perui myöhemmin käyttökiellon, mutta rajoitti käyttöä. El Salvador on kieltänyt glyfosaatin vuoden 2015 alusta, kuten myös Bermuda.

Jonkin verran on näyttöä, että glyfosaattivalmisteilla voisi olla myös hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia. Lisäksi glyfosaatti häiritsee sytokromi P450-entsyymien toimintaa, joilla on mm. keskeinen rooli maksassa vierasaineiden poistossa.

Eräs epäilty vaikutustapa liittyy glyfosaatin synteettisen glysiiniaminohapon siirtymiseen luontaisen glysiinin tilalle elimistössä.

Soile Prokkola

Kirjoittaja on kasvipatologi ja luomuviljelijä.

Artikkelissa käytettyjä lähteitä