Tiedotteet

Stephen Briggs: Viljelijän ykköstehtävä on sitoa hiiltä maaperään

Peltojen säänkestävyyttä parannetaan yleismaailmallisilla keinoilla: jatkuva kasvipeitteisyys, minimimuokkaus, monipuolinen viljelykierto sekä peltometsäviljely.

Stephen Briggs – englantilainen luomuviljelijä, neuvoja ja konsultti – kertoi Porin Luomupäivillä marraskuussa, millä keinoin maataloudessa voidaan varautua ääreviin sääoloihin, jotka tulevat yleistymään ilmaston muuttuessa.

Samoilla menetelmillä, joilla lisätään maaperän kestävyyttä haastavissa sääolosuhteissa, myös kasvatetaan pellon sadontuottokykyä ja keskimäärin sidotaan lisää hiiltä maaperään, eli hidastetaan ilmaston lämpenemistä.

Briggs kertoi, että ilmastoltaan Englanti muistuttaa tulevaisuuden Suomea: maa ei jäädy koskaan, mutta vettä sataa aina. Maanviljelijöiden harmiksi sateet tulevat yhä epäsäännöllisemmin.

Jatkuva kasvipeite ruokkii maata

Maaperätieteitä 25 vuotta sitten opiskellut Briggs oli pitkään sitä mieltä, että maaperä on elämän perusta.
– Olen sittemmin muuttanut mieleni. Elämän perusta onkin kasveissa, jotka valmistavat yhteyttämistuotteita, joilla maaperää ja sen eliöstöä ravitaan, hän kertoo nyt.

– Jokaisella viljelijällä on karjaa maan alla, ja sitä täytyy ruokkia, hän muistuttaa viitaten maaperäeliöihin lieroista yksisoluisiin sieniin.
– Siksi pellon pitäisikin aina kasvaa vihreää kasvillisuutta, joka yhteyttää ja syöttää hiiltä maaperän eliöstölle, Briggs tähdentää. Maanpeitekasvien sijaan pitäisi ajatella maanalaispeitekasveja miettimällä niiden juuristoa sekä sitä, miten nämä kasvit peitetehtävissään ravitsevat maanalaista ravintoverkkoa, hän jatkaa.

– Myös viljan alla pitäisi aina olla kumppanuus- tai aluskasvi, jotta maan kasvukunto paranee, hän täydentää.

Kerääjäkasvien rikkoja heikentävää vaikutusta ei voi aliarvioida.
–  Luonto peittää maan tavalla tai toisella – vaikka rikkakasveilla. Hyvä juttu on se, että voit itse valita kasvin, jolla maaperä peitetään, Briggs naljailee.

– Kerääjäkasveiksi soveltuvia lajeja on valtava määrä, ja eri kasvilajit kasvavat eri olosuhteissa hyvin eri tahtia, Briggs kertoo. Hän suositteleekin kokeilemaan kullekin tilalle soveltuvia kasvilajeja ja näiden yhdistelmiä.

Iso-Britanniassa ongelma ei ole niinkään kerääjäkasvuston perustaminen vaan sen lopettaminen oloissa, joissa ei ole kunnon talvea. Tästä syystä muun muassa egyptinapilasta hallanarkana lajina on tullut suosittu kerääjäkasvi.

Peltometsäviljelyllä lisää tuottavuutta

Stephen Briggs on viljellyt nyt 15 vuotta 127 hehtaarin luomutilaa Peterborough’ssa, Itä-Englannissa, Cambridgeshiren kreivikunnassa. Maaperäasiantuntijana hän huomasi pian maatilan hankittuaan tuulieroosion olevan vakava ongelma alueella. Maailmaa nähneenä asiantuntijana Briggs lähti hakemaan ongelmaan ratkaisua paitsi maaperän kasvipeitteisyyden lisäämisestä ja muokkauksen keventämisestä, myös peltometsäviljelystä. Puut heikentävät tuulennopeuksia ja siten vähentävät tuulieroosiota. Ne myös lisäävät maaperäeliöstön, pölyttäjien ja muiden hyödyllisten pieneliöiden monimuotoisuutta.

Nykyisin Briggs toteuttaa peltometsäviljelyä 52 hehtaarilla. Hän on istuttanut pelloille hedelmäpuurivistöjä, 85 puuta hehtaarille. Naapurin 23 metrin levyinen ruisku mahtuu rivien välistä levittämään mangaanitäydennyksen. Tilan oma koneisto on kauttaaltaan 6 metriä leveää, ja sille on kiinteät ajourat.

Eivätkö puut sitten vähennä viljasatoja, kysyttiin Luomupäivien yleisöstäkin. Briggs itse on istuttanut puut etelä–pohjois -suuntaisiin riveihin varjostuksen minimoimiseksi. Hän jankkuroi puurivien vierestä 2–3 vuoden välein, jotta puut kasvattaisivat juuristoa syvemmälle kuin vilja. Puurivit täytyy myös istuttaa riittävälle etäisyydelle toisistaan.

Briggs viittasi tutkimuksiin, joiden tulokset osoittavat pellon tuottavuuden olevan 20–30 prosenttia korkeampi puiden ja satokasvien yhdistelmällä kuin jos niitä kasvatettaisiin erillään.
– Puut ja vilja hyödyntävät valoa ja ravinteita eri kerroksista eri aikoihin, hän huomauttaa.

Briggs viljelee kierrossa vehnää, ohraa sekä kauraa. Keskimääräinen satotaso lähentelee 6 tonnia hehtaarilta. Peltometsäviljelyn yleistymistä ei Briggsin mukaan rajoitakaan biologia, vaan muun muassa tukipolitiikka, lyhyet vuokrasopimukset, pääoman puute sekä maa- ja metsätalousosaamisen eriytyminen. Naapuritkin jaksavat aina epäillä – myös luomuun siirtymisestä Briggs sai ikävää palautetta, vaikka viljely onkin kannattavampaa kuin naapuritiloilla.

Haasteita kaipaava Briggs kokeilee tällä hetkellä viljan suorakylvöä valmiiseen apilakasvustoon. Etsinnässä on sopiva apila ja testissä 1900-luvun alkupuolen viljalajikkeita.
– Tavoitellessa pysyvää kasvipeitettä monivuotinen vehnä olisi kyllä ykkönen. Sellaista on jo kokeiltu Kansasissa, Yhdysvalloissa, ja sillä on valtavan syvä juuristo, hän haaveilee.

Noora Mantere

Lisää yksityiskohtia aiheesta löydät Briggsin Luomupäivillä pitämästä esityksestä.