Tiedotteet

Rotaatiolaidunnuksella kannattavasti kasvava karja

Kankaanpään tilan herefordkarja kasvaa ilman väkirehua ja laiduntaa 5–6 kuukautta vuodessa. Säästyneiden kustannusten lisäksi vasikat, maaperä ja luonnon monimuotoisuus voivat runsailla laitumilla hyvin.

Johanna Jahkola pyörittää aitakelaa, ja koko emolehmälauma vasikoineen lähtee rauhallisin askelin kohti uutta laidunlohkoa. Tämä on tuttua niin emoille kuin emännälle; karja siirtyy päivittäin, joskus kahdestikin, tuoreelle nurmelle.
– Laidunten vaihto ei vie kuin kymmenisen minuuttia kerrallaan. Samalla tulee tarkkailtua eläimiä sekä nurmikasvuston tilaa, Jahkola kertoo.

Kankaanpään tilalla Urjalassa on pidetty karjaa koko sen historian ajan, siirrytty luomuun jo 90-luvulla ja pian kymmenen vuoden ajan panostettu laidunnustekniikkaan.

Reippaalla laidunkierrolla ripeä kasvu

Tilan karja kiertää laidunlohkolta toiselle siten, että yhdellä lohkolla pysytellään muutamasta tunnista pariin päivään. Näin eläimet saavat jatkuvasti uutta syötävää, laiduntavat nurmea tasaisesti ja pysyvät tyytyväisinä.

– Tämän laidunnustekniikan malli tulee luonnosta, jossa suuret kasvissyöjälaumat etenevät tasaisesti suurena laumana palaten samoille alueille vasta pidemmän ajan päästä, jolloin kasvillisuus ehtii toipua, Jahkola kuvailee.

– Mikäli karja saa laiduntaa yhtä suurta lohkoa pitkiä aikoja kerrallaan, ne aloittavat nirsoilemalla. Nauta valikoi nurmen seasta lempikasvejaan, joiden osuus kasvillisuudesta pikkuhiljaa vähenee samalla kun vähemmän maittavat kohdat jäävät koskematta ja siten valtaavat alaa, hän jatkaa.

Lisäksi laajoilla laitumilla ja pitkäaikaisessa laidunnuksessa lepopaikoilla tapahtuu eroosiota ja lanta kerääntyy pistekuormituksena tietyille alueille.

– ”Ota puolet, jätä puolet” toimii punaisena lankana laidunnusta tarkkaillessa. Toisinaan laidunnamme vain 30 %. Täsmällistä ohjetta nurmen säästettävälle pituudelle on vaikea antaa. Laidunsilmä kehittyy harjoituksen myötä, Jahkola kommentoi.

Kasvuston lisäksi myös laidunkarjaa tarkkaillaan. Tyytyväinen lehmä jää uudelle lohkolle pää maassa ruokailemaan – pitkin lohkoa vaelteleva lauma kertoo toista.

– Mitä lyhyemmäksi laidunnetaan, sen enemmän hidastetaan nurmen kasvuvauhtia ja altistetaan eläimet suuremmalle loispaineelle. Lyhyeksi laidunnetulla lohkolla elpyminen saattaa kestää niin kauan, että laidunkierrosta putoaa yksi kierros kokonaan pois. Kun näin tapahtuu jokaisella lohkolla, johtaa se laidunkauden loppumiseen aiemmin, Jahkola kuvailee.

Hyvin kasvavat vasikat

Nurmen ja karjan kasvu kulkevat Jahkolan mukaan käsi kädessä. Kankaanpään tilalla on sekä laitumen että karjan määrä pysynyt vakiona pitkään, mutta paremmalla laidunnustekniikalla vasikoiden päiväkasvu emon alla on noussut.
– Laitumella on olemassa nurmikiloja, jotka ovat käytettävissä vasikoiden kasvuun tai menetettävissä, Jahkola kiteyttää.

Samalla laidunnustekniikalla voitaisiin esimerkiksi lypsykarjatiloilla kasvattaa hiehojen pötsin kapasiteettia, jolloin ne hyödyntäisivät rehua paremmin sekä vastaavasti lypsäisivät enemmän kuin pihatossa kasvaneet ikä- ja lajitoverinsa.

Laidunnusta kehittämällä Jahkola on saanut pidennettyä laidunkauden pituutta jopa kahdella kuukaudella. Tämä näkyy selvänä säästönä, kun rehuntekoa, ruokkimista ja lannan käsittelyä on vähemmän.
– Jokainen päivä ilman paaliruokintaa on kotiinpäin, Jahkola summaa.

Peltolaitumilla Jahkola suosii monilajisia nurmia, joita hän petraa täydennyskylvöillä tarpeen mukaan. Eri kasvilajien juuret kurkottavat eri maakerroksiin ja hyödyntävät siten mm. ravinteita mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi laidunkierrossa on mukana 15 hehtaaria luonnonlaitumia.

Laidunkierron suunnittelua helpottaa se, että Jahkola ei itse kasvata sonneja teurasikään, vaan myy ne vieroituksen jälkeen välitykseen. Näin karja saa laiduntaa yhtenä laumana.  Myös keinosiemennyksen hyödyntäminen ja poikimakauden pitäminen lyhyenä auttavat laidunnuksen toteutuksessa.

Suunnittelu työllistää

Jahkola myöntää, että ajatus päivittäisistä laitumenvaihdoista tuntui hänestä aluksi kuormittavalta.
– Ensin näin vain kilometreittäin tehtävää aitaa, hän naureskelee.

Itse aitojen siirtäminen on kuitenkin yksi helpoimmista työvaiheista uudessa laidunnustavassa: lohkon halki kävellään aitalangan kanssa, ja takaisin tullessa lyödään kepit maahan. Yksi aitalanka riittää pitämään karjan kasassa.
– Kun naudoilla on jatkuvasti uutta ruokaa syötävänä, ne pysyvät tyytyväisinä, eikä tarvetta testata aitojen pitävyyttä synny, Jahkola selittää.

Eniten Jahkolan mukaan rotaatiolaidunnuksessa työllistää suunnittelutyö. Ajatusten on oltava samanaikaisesti hieman menneessä, tässä hetkessä ja jo tulevassa.
– Jos syksyllä syötän jonkin lohkon aivan tyhjäksi, se lähtee seuraavana keväänä hitaasti kasvuun, hän antaa esimerkin. Myös juomaveden järjestäminen joka lohkolle on oma ruljanssinsa.

Jahkolalle laidunnus on avannut uuden tavan suhtautua työhön, kun kesä ei enää rytmitykään pelkästään esimerkiksi rehunteon mukaan. Suoritettavien tehtävien sijaan Jahkola miettii nyt, mitä tapahtuu maan alla ja päällä ja kuinka eläimet voivat.
– Tämä työ edellyttää kiinnostusta tarkkailla eläimiä, kasvillisuutta ja maaperää sekä halua jalkautua laitumille päivittäin, Jahkola toteaa.

Haasteena kestävälle laidunnukselle Jahkola näkee suuret yksikkökoot. Esimerkiksi lypsykarjatilalla eläimiä voi olla niin suuri määrä lähellä olevaan laidunalaan nähden, ettei laidun yksinkertaisesti riitä.

– Suurin este löytyy kuitenkin korvien välistä, hän huomauttaa. Tapojen ja tottumusten muuttaminen on ihmisille aina vaikeaa.

Jahkola suositteleekin lähtemään liikkeelle kevyesti kokeilevalla otteella.
– Jakamalla laidunalueita pienempiin, lopettamalla ylilaiduntaminen ja lisäämällä lepoaikaa lohkoilla pääsee jo ensimmäisiin positiivisiin tuloksiin, jotka yleensä ruokkivat mielenkiintoa jatkaa ja kokeilla lisää, hän kannustaa

Runsas lajisto, hyvinvoiva maaperä

Jahkolalle rotaatiolaidunnuksen hyödyt ovat taloudellisia säästöjä tai vasikoiden päiväkasvua laajemmat. Tilan tavoitteena on luoda ekologisesti ja esteettisesti mahdollisimman rikas elinympäristö. Tilan kasvilajisto on jo kartoitettu, linnusto on runsas ja monilajinen, hämähäkkien ja hyönteisten määrä vaikuttaa suurelta.

Vaihteleva maisema ranta- ja metsälaitumineen, puu- ja pensasvyöhykkeineen tukee lajiston monimuotoisuutta. Kiinnostus lähiympäristöä kohtaan lienee Jahkolalla verenperintöä: jo hänen isoisoisänsä suojeli tilan järvenrantametsät.

Rotaatiolaidunnuksen hyödyt ovat nousemassa tapetille myös keskustelussa maatalousmaan hiilensidontapotentiaalista. Pitämällä nurmen yhteyttävä lehtipinta-ala mahdollisimman suurena saadaan ilmakehästä sidottava hiilen määrä maksimoitua. Monilajiset nurmet kuljettavat yhteyttämistuotteita syvälle maahan, jossa runsas ja monilajinen maaperäeliöstö jalostaa niitä edelleen pitkäkestoiseen muotoon – eli kasvattaa maaperän hiilivarastoa.

– Tavoitteena on pitää nurmen kasvu jatkuvasti maksimaalisena, jolloin myös eläimet kasvavat parhaiten, Jahkola kuvailee. Hän pitääkin itseään ensisijaisesti nurmenkasvattajana. Laidunnusgurut maailmalla, kuten amerikkalainen Greg Judy, vievät roolin vielä pidemmälle ja nimittävät itseään mikrobien ruokkijoiksi. Ja siitähän tässä on kyse: maaperän ja lehmän pötsin mikrobien ruokkimisesta.

Teksti: Noora Mantere
Kuvat: Johanna Jahkola, Noora Mantere

Artikkeli on tuotettu osana Hiiliviljelyverkosto – luomuviljelijä ilmastonmuutoksen hillitsijänä -projektia, joka saa rahoitusta Ålandsbankenin Itämeri-projektista.