Tiedotteet

Reilun kaupan periaatteet käyttöön myös kotimaan ruokaketjussa

Reilulla kaupalla tarkoitetaan sellaista kaupankäyntitapaa, jossa taataan tuotteelle sellainen hinta, että sillä voi elää ihmisarvoista elämää.

Koko ketju sopii yhteisen sertifioinnin avulla tuotteille sellaisen hinnan, joka on taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä myös ketjun alkupäässä.  Kotimainen ruokaketju tarvitsee myös tällaista ajattelua.

Suomessa viljelijät ovat nyt jonkinlaisessa ahdingossa. Siihen ovat johtaneet tuotteiden alhaiset hinnat ja viime kesän heikko sato.

Paljon puhutaan myös viljelijöiden jaksamisesta. Se on koetuksella siksi, kun tilan voimavarat tai omat henkiset voimat eivät enää riitä tilan pyörittämiseen.

Uskallan väittää, että lähes kaikissa tapauksissa, joissa eläimiä on kohdeltu huonosti, ovat taustalla nuo tekijät.

Viljelijöiden sosiaaliset olosuhteet myös ovat muuttuneet paljon. Aiemmin kyläyhteisö oli voimakas, ja sen kesken oli paljon vuorovaikutusta. Jokainen tiesi kuuluvansa joukkoon.

Nyt väki on vähennyt ja palvelut kadonneet. Suuret tuotantoyksiköt sitovat viljelijät aikamoiseen ikeeseen. Silloin ei jää aikaa eikä ole muitakaan mahdollisuuksia toisten ihmisten tapaamiseen. Se kertaa ongelmien aiheuttaman kuormituksen.

Kun jäät yksin suuren taloudellisen ja henkisen taakan alle, silloin on onnettomaan lopputulokseen johtava kierre valmis.

Mitä sitten olisi tehtävissä?

Reilun kaupan ajattelun soveltamisella meidänkin maatalouteen voitaisiin tehdä paljon. Sillä voidaan vaikuttaa talouteen ja henkiseen jaksamiseen.

Yhteiskunta on pyrkinyt edistämään rakennekehitystä resursoimalla sitä investointituilla sekä lainoilla. Investoinnit ja tilan kehittäminen ovat edellytyksiä pärjätä kilpailussa ja saada yhteiskunnan tukia. Vaaditaan suurta ja tehokasta.

Tuo kaikki on ihan oikein, mutta sen lisäksi tarvitaan muutakin. Myös viljelijän on voitava kasvaa ja kehittyä tilanteen mukana.

Koulutus ja neuvonta ovat hyvin tuotantoteknologiakeskeisiä. Taloudellistakin neuvontaa on, mutta ei riittävän monipuolista. Suuret yksiköt vaativat tilan johtamiselta sekä riskien hallinnalta paljon. Näitä yrittämisen valmiuksia olisi nopeasti vahvistettava.

Vaikuttavinta olisi neuvonnan resursoinnin lisääminen. Pidemmällä aikavälillä myös koulutusta pitää kehittää ottamaan huomioon nämä tarpeet. Eduskunta voisi osoittaa reiluutta resursoimalla neuvonnan ja koulutuksen hyvin.

Taloudellinen kannattavuus tarvitsee myös reilun kaupan ajattelua. Tuotannon muodostaman arvoketjun olisi kyettävä keskenään sopimaan siitä, että myös tuotantoketjun alkupäässä voidaan elää ja toimia. Se ei voi olla ketjun ainut joustava elementti. Pitää istua samaan pöytään ja sopia miten toimitaan.

Viljelijöitä kuormittaa henkisesti yletön kontrolli. Byrokratiaa tarvitaan, mutta turhaa valvontaa ja byrokratiaa on liian paljon. Tätä taakkaa eduskunta voi lievittää purkamalla tarpeetonta lainsäädäntöä.

Ihmisen erottaa koneesta se, että hänellä on tunteet ja tahto sekä vapaus toteuttaa niitä. Reilu kauppa nojaa tähän ajatteluun.

Pauli Talvitie
Luomuliiton puheenjohtaja