Tiedotteet

Nitraattiasetuksen ongelmia ja ratkaisuehdotuksia

Luomuliitto pyrkii vaikuttamaan uuteen nitraattiasetukseen niin, että se ei aiheuttaisi tarpeettomia haasteita luomutuotannolle. Luomuliitto on yhteyksissä aiheesta ympäristöministeriöön sekä Euroopan komissioon.

Viite: Asetus eräiden maa ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta

Luonnonmukaisen tuotannon kannalta tärkeät ongelmat ja ratkaisut pähkinäkuoressa

Ongelmat pähkinäkuoressa

Uusi nitraattiasetusluonnos käsittelee kaikkia tiloja samalla tavalla ja asettaa korkeariskisten tilojen varotoimenpiteet myös matalariskisten tilojen noudatettavaksi. Tämä asettaa matalariskiset tilat taloudellisesti epäedulliseen asemaan ja luo paineita eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta epäedullisiin tuotantotapoihin, kuten lietelantajärjestelmään. Asetus suosii mineraalilannoitteita vähäriskisimpänä ja unohtaa, että lanta on ongelmista huolimatta arvokas maanparannusaine, jota ilman maan kasvukuntoa on vaikea ylläpitää. Osittain asetus kieltää laajaperäisen tuotannon parhaat käytännöt vesistöjen lähellä ja pohjavesialueilla. Epäkohdat voidaan poistaa lisäämällä määritteet eririskisille tiloille ja muuttamalla muutamien pykälien lauseet.

Ongelmat yksityiskohtaisemmin

Ongelma 1: Kielletään pohjavesialueilla ja veden lähellä lannan varastointi (myös lantaloissa) sekä ulkotarha ja jaloittelualueet. Uusille luomutiloille tulee toiminta pohjavesialueella hankalaksi ja vesistöjen lähellä vanhoissa rakennuksissa mahdottomaksi (valtaojat ympäröi vanhoja maatiloja ja luomussa pakollisten jaloittelutarhojen pitää usein sijaita navetan ja valtaojan välissä).

Ongelma 2: Kompostiaumoja ei voida jättää talven yli pellolle eikä tehdä pohjavesialueella.
Tämä vaikeuttaa vähäriskisiä tuotantomuotoja (biodynaaminen tai muu laajaperäinen tuotanto) pohjavesialueilla ja tuo sinne korkeariskisemmät tuotantomuodot (lietelantajärjestelmät tai tavanomaiset kasvinviljelytilat).

Ongelma 3: Levityssäännöt suosivat mineraalilannoitteiden käyttöä. Mineraalilannoitteet liukenevat herkemmin vesistöön. Lannan tarjoamaa humusta rakentavaa vaikutusta ei voida hyödyntää, kaltevilla pelloilla, kuivikelanta ja komposti käsitellään riskialttiimpana aineena kuin lietelanta, vaikka siihen liittyvä haihtumis- ja huuhtoutumisriski on huomattavasti pienempi ja se sisältä tiukasti sidottua typpeä. Se vaatii erilaisen levityskäytännön kuin lietelannan helposti liukeneva typpi. Paras käytäntö ei siis enää ole mahdollista.

Ongelma 4: Turha asfaltointi lastausalueella (kaikki tilat). Asfaltoidut ulkotarhat, ruokintapaikat sekä kompostointipaikat ja laitumien ruokintapaikat.

Ongelma 5: Olemassa olevilla tilavuusmääritteillä pakotetaan kuivalantatila rakentamaan varastotilaa, jota ei tarvita, ja jonka puute ei aiheuta riskiä. Tiloja, joilla on liian vähän peltoa suositaan, koska vieraalle luovutettu patteri huomioidaan varastotilavuudessa. Merkittävää on myös, että luvut ovat pienille roduille aivan liian isoja. Koska lantala on merkittävä kustannuserä ja lietelantaloissa työkustannukset ovat huomattavan pienemmät, tämä siirtää entisestään painotusta lietelantajärjestelmille, mikä on vastoin eläinten hyvinvointitavoitteita.

Ratkaisuehdotukset pähkinäkuoressa

Tunnustetaan eri tuotantomuotojen erot riskien suhteen. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti määrittelemällä korkeariskinen tila ja vähäriskisen tilan luokka (siinä välissä olisi yksi luokka lisää, mutta sitä ei tarvitse määritellä, koska sille ei ole käyttöä).
Tunnustetaan vesitiiviin ja tiivispohjaisen ero määrittelemällä tiivispohjainen eri tavalla.

Näiden määritelmien lisäksi ei tarvitse muuta kuin muutama sana muutamien pykälien kohdalla ja matalariskiset parhaat käytännöt toimivat ongelmitta korkeariskisten varovaisuustoimenpiteiden rinnalla.

 

Tätä ja tarkempia ratkaisuehdotuksia on valmistellut Biodynaaminen yhdistys ja Luomuliitto. Lisätietoja: , puh. 040 9331 694