Tiedotteet

Nauta voi olla ilmastonmuutoksen torjunnassa rosvo tai sankari

– Nurmirehuja syövä nauta on ilmastonmuutoksen torjunnassa avainasemassa. Mutta toisin kun yleisesti väitetään, nauta auttaakin torjumaan ilmastonmuutosta. Nyt pitäisi vielä saada päättäjät ymmärtämään, mitä todellinen ekologinen kestävyys tarkoittaa ja miten pitäisi toimia, miettii luomualan konkari Artur Granstedt.

Moni suomalainen luomun parissa toimiva tuntee nimen Artur Granstedt. Granstedt on ruotsalainen maa- ja metsätaloustieteiden tohtori ja luonnonmukaisen tuotannon tutkimusprofessori. Granstedt toimi aloitteentekijänä sekä koordinaattorina BERAS (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society) Itämeri -projektissa. Suomessa Granstedt työskenteli Maatalouden tutkimuskeskuksen Partalan yksikössä tutkimusprofessorina 1990-luvulla.

– Maatalouden kehityskulku ei näytä ympäristönäkökulmasta katsottuna kovin hyvältä. Tilojen määrä vähenee koko ajan ja kilpailu kovenee. Eri tuotantosuunnat sekä kasvi- että eläintiloilla erkanevat toisistaan, ja tuotantoa tehostetaan ympäristön kantokyvyn kustannuksella aina vain lisää. Tuotantoyksiköiden koko kasvaa, torjunta-aineiden käyttö lisääntyy ja eläimille asetetut tuotosvaatimukset kasvavat, listaa Granstedt.

Esimerkkinä huonosta kehityskulusta Granstedt mainitsee EU-maa Puolan, jonka maatalous on vielä monin paikoin hyvin kehittymätöntä ja ekstensiivistä. Puola on hyötynyt EU-jäsenyydestä, ja maassa on menossa maatalouden laajamittainen tehostaminen. Siellä ollaan Granstedtin mukaan tekemässä samoja virheitä kuin Ruotsissa tehtiin 1960–1970 -luvuilla.

– Puola pystyy tuottamaan ruokaa paljon halvemmalla kuin Pohjoismaat, mikä tarkoittaa meillä tuotannon tehostamista entisestään. Lisäksi Puolan siirtyminen kohti tehotuotantoa on huono uutinen Itämerelle, hän sanoo.

Tasapaino kasvi- ja eläintuotannon välillä on avain suljettuun ravinnekiertoon

Ruotsissa koettiin 1990-luvulla luomubuumi, joka osittain jatkuu edelleen. Artur pitää kehitystä oikean suuntaisena ja uskoo luomutuotannon kasvuun myös tulevaisuudessa. Luomun kasvu on toisaalta pitkällä aikavälillä aiheuttanut sen, että luomutuotannon perusajatukset ovat päässeet unohtumaan.

Luomutuotannon tulee perustua mahdollisimman suljettuun ravinne-, aine- ja energiankiertoon. Tasapaino kasvi- ja eläintuotannon välillä pitää säilyttää.  BERAS-tilan kriteerinä on, että korkeintaan 15 prosenttia tilalla käytetyistä rehuista tulee tilan ulkopuolelta. Rehuomavaraisuusvaatimuksen voi täyttää myös tekemällä yhteistyötä lähialueella sijaitsevien tilojen kanssa.

Granstedt sanoo, että Ruotsissa tehdyn Greppa näringen -projektin (vapaa käännös: ravinteet haltuun) yhteydessä tehdyn selvityksen mukaan noin 40 prosenttia luomutiloista on jokseenkin omavaraisia lannan ja ravinteiden suhteen. Osalla tiloista eläimiä on liikaa, ja silloin rehua joudutaan tuomaan tilan ulkopuolelta.

Jotta ravinteiden karkaamista maatilalta voitaisiin vähentää vielä tuntuvasti, pitää luomusääntöjä Granstedtin mielestä tiukentaa entisestään.

– Kotieläintilojen rehuomavaraisuuden tulisi typpipäästöjen vähentämiseksi nostaa vähintään 85 prosenttiin. Tilojen välisen yhteistyön tulee kattaa sekä rehut että lanta. Realistinen välimatka yhteistyötilojen välillä voi olla korkeintaan noin 10 kilometriä, Granstedt esittää.

Oireiden hoitamisesta syiden poistamiseen

Maataloussektoria pyörittävät markkinavoimat. Granstedt sanoo, että ainoa taho, joka todella pystyy vaikuttamaan vinoutuneeseen kehityskulkuun, ovat poliitikot. Poliittisten päättäjien pitää pystyä tekemään epämukavia päätöksiä, jotta todellisia muutoksia saataisiin aikaan.

– Kaikki tarvittava tieto ja osaaminen on jo olemassa, tarvitaan vain oikeita päätöksiä ja tekoja niiden pohjalta. Suuri osa maatalouden parissa työtä tekevistä virkamiehistä ja poliittisista päättäjistä ei kuitenkaan ymmärrä lainkaan perussyitä siihen, mitkä ovat todellisia syitä ruuantuotannosta aiheutuviin ympäristöongelmiin. Kaikki voimavarat on keskitetty oireiden lievittämiseen eikä varsinaisten syiden poistamiseen, Granstedt kertoo. Esimerkkinä oireiden lievittämisestä hän mainitsee suojavyöhykkeet, joiden tarkoitus on vähentää maatalouden ravinnepäästöjä.

Kun päättäjät saadaan ymmärtämään, miten ympäristön tilaa todella voidaan parantaa, pitää käyttöön ottaa myös maatalouspoliittisia ohjausmenetelmiä. Esimerkkinä tällaisesta Granstedt mainitsee haittaveron keinolannoitteille. Hän kuitenkin korostaa, että ympäristöhaittaveroja ei tule maksattaa viljelijöillä.

– Meidän on maksettava ruuasta se todellinen hinta, jonka sen tuottaminen oikeasti maksaa. Me emme voi maksattaa nykyisen tuotannon aiheuttamien ongelmien kustannuksia tulevilla sukupolvilla. Kustannuksia ei myöskään voi sysätä maailman kaikista köyhimpien ihmisten harteille, Granstedt painottaa.

Poliittisen painostuksen lisäksi hän mainitsee koulutuksen tärkeänä asiana muutoksen aikaansaamiseksi. Ihmiset pitää saada ymmärtämään, mitä ympäristöystävällinen ruoka oikeasti tarkoittaa. Kouluruuan muuttaminen ilmastoystävälliseksi on yksi tärkeä väylä kasvattaa uusi tietoisempi sukupolvi.

0,2 hehtaaria riittää yhdelle ihmiselle

Puuro, velli, nauris ja lanttu – edelliset sukupolvet söivät ympäristöystävällistä ruokaa. Ajat ja ruokailutottumukset ovat kuitenkin muuttuneet.

– Jotta kuluttaja todella pystyy muuttamaan ruokailutottumuksiaan kasvisruokapainotteisempaan ja ilmastoystävällisempään suuntaan, tarvitaan avuksi ammattikokkeja. Asiaan perehtyneet kokit näyttävät, miten valmistetaan hyvän makuista ja modernille ihmiselle maistuvaa ruokaa. Kouluruokailuun tulisi myös ohjata resursseja, jotta kouluissa voitaisiin käyttää kotimaisia luomuraaka-aineita, Granstedt esittää.

Entä mikä on sitten kuluttajan vastuu koko asiassa?
– Jokaisen tulisi kysyä itseltään, mitä muutoksia on valmis ruokailutottumuksissaan tekemään. Jos itse on valmis muuttamaan omia elintapojaan, äänestäjä voi vaatia toimia myös yhteiskunnan päättäjiltä. Jokaisen tulee itse näyttää hyvää esimerkkiä ja kertoa muille, että näin minä elän. Tällä tavoin saatetaan synnyttää kokonainen muoti-ilmiö ja kansanliike, Granstedt sanoo.

Grantedtin uusimmassa kirjassa ”Morgondagens jordbruk” annetaan käytännön esimerkkejä ilmastoystävällisemmästä ruuasta.

– Oikeansuuntaisten muutosten avulla kasvihuonekaasujen määrää pystytään vähentämään merkittävästi. Yksi esimerkki tällaisesta muutoksesta, joka kirjassa annetaan, on lihan kulutuksen vähentäminen ja juuresten osuuden kasvattaminen. Oikean ruokavalion avulla yhden ihmisen tarvitsema ruoka pystytään tuottamaan 0,2 hehtaarilla maata 0,4 hehtaarin sijaan, kertoo Granstedt.

Ilmasto- ja ympäristöystävällisestä ravinnosta kirjoitetaan nykyään paljon, mutta tieto on välillä ristiriitaista. Granstedtillä on selvä näkemys siitä, millainen ruokavalio on ilmaston kannalta paras.

– Meidän on vähennettävä lihan kulutusta selvästi. Sian- ja siipikarjanlihan kulutusta pitää vähentää nykyisestä tasosta peräti 90 prosenttia. Lihan kulutuksen merkittävä vähentäminen ja kotimaisen ruuan suosiminen ovat avaintekijöitä ruuan ympäristörasitusta tarkasteltaessa.

Naudat ratkaisu ympäristöongelmiin

Artur Granstedt haluaa korjata yleisen ja laajalle levinneen virheellisen käsityksen siitä, että lehmä ja naudat ovat haitallisia ympäristölle. Toinen vääristynyt väite hänen mukaansa on se, että siipikarja ja sika olisivat ympäristön kannalta parempi valinta.

– Siat ja siipikarja syövät pääasiassa sellaista tuotteita, joita me ihmiset itsekin voisimme syödä. Noin 70 prosenttia kuluttamastamme lihasta perustuu viljantuotantoon. Tällainen tuotanto ei ole kestävällä pohjalla.

– Mahdollisimman omavarainen maatila, jossa nurmea syövä nauta on avainasemassa, on ilmaston kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Naudat ovat – päinvastoin kuin väitetään – sankareita ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kaikki riippuu siitä, millaisessa tuotantoympäristössä naudat elävät. Ne voivat olla joko saastuttajia tai korvaamattomia apulaisia ilmastonmuutoksen torjunnassa, Granstedt väittää.

Nurmen viljely on keskeisessä asemassa luonnonmukaisessa tuotannossa, ja märehtijät syövät nurmea.

– Ravinteet pitää saada kiertämään niin, että hiili sitoutuu maaperään ja että maatalous on riippumaton fossiilisia polttoaineita kuluttavista keinolannoitteista ja tuontirehuista. Nurmiviljely ja niiden hyödyntäminen nautojen kautta, auttaa lisäämään luonnon monimuotoisuutta ja niiden avulla voidaan pelastaa myös Itämeri, Granstedt luettelee.

Jotta näiden tavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista, pitää ensinnäkin tilan eläinmäärä suhteuttaa siihen, kuinka paljon nurmirehua eläimille pystytään tuottamaan. Toinen tärkeä seikka on monipuolinen viljelykierto, jonka perustana on vähintään kolmasosa nurmea.

– Syväjuuriset typensitojakasvit ja tilalla tuotettu lanta kasvattavat maan multavuutta ja viljavuutta. Useilla, vaan ei suinkaan kaikilla, luomutiloilla on saavutettu hyvä ravinteiden kierto, Granstedt summaa.

Katarina Rehnström

Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija.