Tiedotteet

Mielipide: Glyfosaatin jatkolupa Euroopassa kannattaa kyseenalaistaa

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 14.5.2016

Euroopan parlamentissa on käsitelty kuluneen kevään ajan, myönnetäänkö kasvinsuojelussa rikkakasvien torjuntaan tarkoitetun glyfosaatin käytölle jatkolupa. Glyfosaatti aiheuttaa keskustelua aiheellisesti. Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut aineen tutkimuksissaan vuonna 2015 todennäköisesti karsinogeeniseksi. Euroopan elintarvikevirasto EFSA kiistää väitteen, muttei ole suostunut julkaisemaan tutkimustaan. Glyfosaatti jakaa mielipiteitä, tutkijoita ja äänestyksiä. Se on yksi esimerkki ongelmallisista kemiallisista torjunta-aineista.

Maatalouden historia kertoo esimerkkejä siitä, kuinka ensin turvallisina pidetyt kemialliset torjunta-aineet ovat myöhemmin osoittautuneet haitalliseksi terveydelle ja ympäristölle. Näiden tietojen valossa kemiallisten torjunta-aineiden vaikutuksia on tutkittava aina perinpohjaisesti ennen niiden käytön sallimista. Euroopan parlamentti edellytti alkukeväällä jatkoluvan puolesta äänestäessään lukuisia tiukennuksia glyfosaatin käyttöön. Parlamentti muun muassa edellyttää, että glyfosaatin haitoista ja karsinogeenisista vaikutuksista tehdään riippumaton arviointi. Tämän pitäisikin olla lähtökohtana aina käyttölupaa harkittaessa. Riskinarviointi on ollut nyt vahvasti tuotetta valmistavien yritysten vastuulla.

Käsittelyssä on edetty vaiheeseen, jossa jäsenmaita edustava neuvosto antaa kantansa jatkoluvalle ennen komission päätöstä. Suomen kanta on ollut jatkoluvalle myönteinen, toisin kuin esimerkiksi Ruotsin, Ranskan tai Hollannin.

Glyfosaatin torjunta-aineissa käyttämisen jatkolupaa on puollettu tutkimuksen vähäisyyden lisäksi myös siksi, ettei viljelyyn ole käytettävissä täysin vastaavaa torjunta-ainetta. On aiheellista kuitenkin kysyä, eikö maatalous pärjäisi ilman glyfosaattia ja sen POEA-apuainetta. Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan 75 prosentilla saksalaisista löytyi virtsasta glyfosaatin jäämiä määrä, joka on viisi kertaa juomaveden sallittua pitoisuutta suurempi. Glyfosaatin arvioidaan kulkeutuvan sellaisenaan maaperään ja pohjavesiin. Tutkimuskatveita on myös kemiallisten torjunta-aineiden yhteisvaikutuksissa.

Luomuviljelyssä rikkakasvien tuloa ennaltaehkäistään maan hoidolla: viljelykierrolla, kitkemällä ja maan muokkauksella. Vain luonnosta peräisin olevat torjunta-aineet sallitaan. Tavoitteena on elintarvikkeet, joissa ei ole jäämiä haitallisista aineista. Kemiallisten torjunta-aineiden käytön salliminen on valinta, ei välttämättömyys. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 15.4. todettiin sama viesti: jos aikoo käyttää mitä tahansa kasvinsuojeluaineita, on hyvä miettiä, onko tarve todellinen.

 

Pauli Talvitie
puheenjohtaja
Luomuliitto