Tiedotteet

Maavaraaja lämmittää ja viilentää

Kasvihuoneen energiatehokkuutta voi lisätä yksinkertaisella teknologialla. Kotikonstein rakennettava maavaraajajärjestelmä lämmittää öisin ja viilentää päivällä. Järjestelmän energianlähde on aurinko.

– Onpa sääli, että kasvihuoneen luukut pitää aamuisin avata, muistaa rymättyläläinen luomuviljelijä Tita-Marjut Salonen harmitelleensa.

– Lämmin ilma on tehty yön aikana öljylämmittimellä. Tuuletettaessa se menee ihan hukkaan.

Salonen ei kuitenkaan keksinyt, miten lämmön saisi varastoitua. Sitten hän kuuli ulkomaalaiselta vieraaltaan maavaraajasta. Se on yksinkertainen järjestelmä, joka jäähdyttää kasvihuonetta päivisin ja pitää maapohjan lämpimämpänä öisin.

Salonen innostui uudesta ideasta valtavasti. Nyt Mikolan luomutilan taimet ja ruukkuyrtit kasvavat jo kuudetta vuotta maavaraajalla varustetussa kasvihuoneessa.

– Rakentamisen kulut olivat vain muutamia satoja euroja, joten investointi maksoi itsensä nopeasti takaisin. Vuosittain säästämme tässä 200 neliön huoneessa satoja litroja lämmitysöljyä.

Järjestelmä toimii niin, että auringon lämmittämää ilmaa imetään katonrajassa sijaitsevaan ilmastointiputkeen. Imun synnyttää tavallinen kanavapuhallin.

Imuputkesta lämmin ilma kulkeutuu maan alla olevaan salaojaputkistoverkostoon. Siellä lämpö sitoutuu viileään maapohjaan, ja poistoputkesta virtaava viilennyt ilma jäähdyttää kasvihuonetta.

Juuret nauttivat lämmöstä

Maavaraajasta on eniten hyötyä, jos viljelykasvit kasvatetaan suoraan maassa. Kun kasvien juuret pääsevät nauttimaan tasaisen lämpimästä kasvualustasta, huoneilmaa ei tarvitse lämmittää yhtä paljon kuin tavallisesti. Ilmiö on tuttu kotien lattialämmityksestä.

Salosen mukaan maavaraajan etuna on energiansäästön lisäksi huoleton tilankäyttö. Siinä missä öljypoltin hönkii lämpöä epätasaisesti eri puolille kasvihuonetta, maasta tuleva lämpö on kaikkialla tasainen nurkkia myöten.

– Jos järjestelmä toimii hyvin, kasvihuoneen ilmastointiluukkuja ei tarvitse avata kovinkaan paljoa. Silloin ulkoa tulee myös vähemmän kasveja kiusaavia kirvoja ja muita ötököitä, Salonen lisää.

Salosella ja hänen miehellään on kausiviljelyssä kaikkiaan toistakymmentä kasvihuonetta, yhteensä noin 3500 neliömetriä. He tuottavat pääasiassa salaattia, paprikaa, tomaattia ja kurkkua, mutta erikoisuutena myös viinirypäleitä ja bataattia. Viljely tapahtuu maapohjalla.

Salonen laittaisi maavaraajan mielellään jokaiseen kasvihuoneeseen. Rakentamista on hidastanut pohjavesi, joka nousee kevätkaudella Mikolan tilalla hyvin lähelle maanpintaa. Parasta olisi, jos maan alle saisi kolme kerrosta salaojaputkistoa.

– Kokeilimme järjestelmää pienesti myös yhteen vihanneshuoneeseen, mutta salaojaputket täyttyivät vedellä. Taimihuoneeseen teimme korotetun sepelipohjan, jonka päällä kasvatuspöydät ovat.

Salonen arvioi, että maavaraaja leikkaa taimihuoneen energiankulutusta viidenneksellä. Hän täsmentää, että eri kasvit tarvitsevat eri lämpötiloja. Vaativille kasveille ei pelkkä maavaraaja riitä.

Jos kasvihuoneessa taasen viljellään normaalisti avomaalla kasvatettavia, kaikkein aikaisimpia varhaisvihanneksia, kuten vaikkapa perunaa, maavaraajan luovuttama lämpö riittänee lievien keväthallojen torjumiseen, eikä öljypoltinta luultavasti tarvita lainkaan.

Sopii myös kotikäyttöön

Mikolan tila on tiettävästi ensimmäinen ja ainoa kaupallinen kasvihuonetila Suomessa, joka on ottanut maavaraajan käyttöön. Muualla maailmassa järjestelmiä löytyy esimerkiksi Yhdysvaltain Kalliovuorilta permakulttuuritiloilta.

Salonen huomauttaa, että maavaraajan voi vallan hyvin lisätä jo olemassa olevaan kasvihuoneeseen. Edellytyksenä on vain se, että tiloihin pääsee työvälineellä eli minikaivurilla. Saloset kasasivat oman järjestelmänsä itse.

– Järjestelmä ei vaadi huoltoa. Sen rakentaminen ei maksa kovin paljon, joten ei haittaa, vaikka järjestelmästä ei saisi ihan täydellistä.

Yhtä lailla ratkaisu sopii kaikille kotitarhureille.

– Maavaraajan avulla voi välttää varhaiset hallatuhot. Ratkaisevaa apua tulee myös kesään, koska viilennyksestä ei tarvitse stressata niin paljon. Tomaatin siitepölyhän ei enää idä, jos huoneen lämpötila nousee yli 32 asteen, Salonen kertoo.

Soveltamisen esteeksi voi Salosen mukaan muodostua lähinnä se, että kasvihuone sijaitsee suoraan kallion päällä. Korkean pohjaveden tuottaman ongelman voi halutessaan kiertää kohopenkein.

Teksti ja kuva: Päivi Mattila
Grafiikka: Eveliina Sillanpää

Lisätietoja voi etsiä netistä hakusanan Subterranean Heating and Cooling System (SHCS) avulla. Jotkut käyttävät myös termiä Climate Battery. Aiheesta löytyy Jerome Osentowskin kirjoittama teos The Forest Garden Greenhouse. How to Design and Manage an Indoor Permaculture Oasis (Chelsea Green Publishing 2015). Puhaltimen toimintaa kannattaa säädellä termostaatilla. Järjestelmän ei tarvitse olla käynnissä aamuisin ja iltaisin.