Tiedotteet

Maatiasviljaseminaarin antia

Maatiaisviljat ovat mahdollisuus luomuun, koska niiden viljelyssä ei tarvita runsaita lannoitusmääriä tai liukoisia ravinteita leivontalaadultaan hyvän ja laadukkaan sadon saamiseksi.

Mustialassa pidettiin 10.–12.7.2018 maatiaisviljaseminaari, johon saapui osallistujia ympäri Eurooppaa. Aiheina oli maatiaisviljojen viljelyn mahdollisuudet, siementuotanto, geenivarojen ylläpitäminen, jalostaminen, ravintoarvot, mylly- ja leivontalaatu, tuotteistaminen ja markkinointi. Lisäksi kävimme tilavierailuilla ja pellonpientareella.

Seminaarissa tuli monen asiantuntijan taholta esiin nykyviljelyn liiallinen monokulttuuri niin peltotasolla kuin elintarvikesektorilla. Tarvitsemme geneettistä monimuotoisuutta ja lajikkeiden säilymistä erityisesti nyt, kun ilmasto muuttuu, nykyisten lajikkeiden monimuotoisuus on heikentynyt ja vaatii runsaita panoksia tuottaakseen runsaan ja laadukkaan sadon. Osittain samasta syystä myös elintarvikepuolella on raaka-aineista hyvin yksipuolinen tarjonta, mikä ei ole ehkä se terveellisin vaihtoehto.

Tulevaisuuden viljelyn haasteita

Isoja kysymyksiä tulevaisuudessa on, voivatko nykyinen jalostus ja uudet teknologiat tuoda luomuun jotakin lisäarvoa ja kestävyyttä. Pystyykö nykyinen jalostus ja esimerkiksi geenimuuntelu ylläpitämään biodiversiteettiä yllä ja tuomaan lisäarvoa viljelyyn sekä tuotteisiin? Näitä asioita pohditaan paljon Euroopassa, ja vaikka maat ovat erilaisia ja monissa maissa eivät samanlaiset kasvit ja lajikkeet toimi, ovat perimmäiset haasteet kaikkialla samoja. Erityisesti yhteistyö muiden pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa voisi olla hedelmällistä, ja monet näiden maiden toimijat olisivat valmiina jakamaan tietojaan ja pitämään koko Pohjois-Eurooppaa yhtenäisenä alueena maatiaisviljojen suhteen.

Maatiaisviljat luomussa

Maatiaisviljojen arvo tulee esiin varsinkin luomussa, jossa tarvitaan lisää lajikkeita, joiden ominaisuudet sopivat luomuun. Maatiaisviljojen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat niiden syvemmät juuret ja monipuolinen ravinteiden otto myös pienemmillä lannoitepanoksilla. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu paremmasta yhteistoiminnasta erilaisten mykorritsojen kanssa. Maatiaisviljojen satotaso ja laatu muodostuvat ilman isoja tuotantopanoksia, mihin nykyiset lajikkeet eivät pysty.

Muita positiivisia arvoja ovat pitkä korsi, joka tuo peittävyyttä, sekä mahdollinen kyky sopeutua paremmin erilaisiin olosuhteisiin ja tautipaineisiin. Toki maatiaislajikkeissa on paljon kehitettävää, ennen kuin niillä päästään samoihin satotasoihin kuin nykyisillä lajikkeilla sekä löydetään ne laadukkainta satoa tuottavat lajikkeet.

Kehitykseen tarvitaankin yhteistyötä ja uusia analysointivälineitä, jotta lajikkeiden monipuolisuus tulisi parhaiten esiin. Analyysiksi ei riitä pelkästään satotaso, lako ja leivontalaatu, vaan tarvitaan laajan skaalan analysointia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarvitaan yhä enemmän leipomoita ja tuotteita markkinoille, jotta saadaan aikaan sellaisia löytöjä, jotka palvelevat kaikkia ketjun osia.

Lisäksi maatiaislajikkeissa on paljon sellaisia ominaisuuksia, joita ei ole tarkemmin tutkittu tai nykyisissä sääolosuhteissa kokeiltu. Tämä voi avata aivan uusia mahdollisuuksia luomuviljelyyn, kuten uusia sopivia lajikkeita sekä markkinoita. Maatiaislajikkeilla on mahdollista lisätä myös peltojen monimuotoisuutta sekä esimerkiksi hyödyllisiä esikasvivaikutuksia viljelykiertoon.

Virolainen Sangaste-ruis on hyvä esimerkki siitä, mitä voidaan saavuttaa vanhemmalla lajikkeella ja hyvällä markkinoinnilla sekä tuotteistamisella. Sangaste-ruis onkin jo rantautunut eteläiseen Suomeen, ja siitä valmistetaan luomutuotteita lähiruokamarkkinoille myös Suomessa. Sangaste-rukiilla on pitkä historia Viron maataloudessa. Lisäksi hieno kartanoalue ja historialliset kertomukset värittävät kyseisen rukiin historiaa. Ennen kaikkea Sangaste osoittaa, miten hyvin voidaan tuotteistaa lajike moneen elintarvikkeeseen ja luoda sille mielenkiintoiset markkinat ja viljelykulttuuri.

Maatiaisviljojen haasteet

Maatiaisviljojen haasteena on löytää runsaasta geenipankista niitä menestyviä lajikkeita, joita voitaisiin alkaa jalostamaan yhä pidemmälle. Tämä haastaa tilat kehittämään toimintaansa joko geenipankin säilyttäjänä tai sen jalostajana. Lisäksi haasteena on tilojen välinen yhteistyö sekä vaikuttaminen poliittisiin päättäjiin sekä virkamiehiin, jotta maatiaisviljoja pystyttäisiin hyödyntämään monella rintamalla ilman suurta byrokratiaa ja sääntöviidakkoa. Euroopassa on hyviä esimerkkejä siitä, miten maatiaiskasvien viljely on lisännyt tuottajien välistä yhteisöllisyyttä sekä parantanut kannattavuutta ja mahdollistanut tuottajien ja markkinoiden välisen yhteistyön lisääntymisen koko elintarvikeketjussa.

Geenipankista lajikkeita

Maatiaisviljoja saa kuka tahansa tilata Pohjoismaisesta Geenivarakeskuksesta. Jos haluaa saada tukea viljelyyn ja ylläpitoon, tulee lajike rekistöröidä maatiaislajikkeeksi Eviralle. Suomella on Geenivarakeskuksessa runsaasti vanhoja lajikkeita, joita ei ole aktiivisesti viljelty ja joita ei ole rekisteröity, joten mahdollisuuksia on monia.

Miettiessä minkälaista lajiketta haluaa alkaa säilyttämään kannattaa tutustua vanhoihin lajikkeisiin vaikkapa vanhojen Ruotsin maatalouskalentereiden kautta. Vanhojen lajikkeiden nimi monesti kertoo, missä sitä on viljelty, mikä kertoo jotakin sen muistakin ominaisuuksista. Tärkeintä on kuitenkin nähdä kasvi kasvamassa omalla alueella.

Maatiaislajikkeet kannattaa sijoittaa alueelle, jossa pH ei ole liian korkea ja maan biologinen aktiivisuus on havaittavissa. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää kyseisten kasvien arvo ja mahdollisuudet tuleville sukupolville.

Mustialan maatiaisviljaseminaari avasi loistavasti keskustelun maatiaisviljojen mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta Suomessa. Jatketaan keskustelua ja löydetään Suomeen toimivat tavat ylläpitää ja hyödyntää geenipankkia.

Erkki Vihonen

Kirjoittaja on Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija.

Artikkeli liittyy Luomuliiton tuottajaorganisaatiohankkeeseen, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Juttu on julkaistu Luomulehden numerossa 4/2018.