Tiedotteet

Luomusiementuotanto murroksessa

Uusi EU:n luomuasetus tuo merkittäviä muutoksia tavanomaisen siemenen käyttöön luomussa ja toisaalta uusia mahdollisuuksia luomusiementuotantoon.

1.1.2021 voimaan tulevan uuden EU-asetuksen keskeisenä yleisenä tavoitteena on lisätä luomutuotannon uskottavuutta kuluttajien silmissä. Eräs keino on vähentää mahdollisuuksia erilaisten poikkeuslupien, esimerkiksi tavanomaisen kylvösiemenen käyttöön, ja yhtenäistää tulkintoja tuotantoehdoista. Lisäksi asetuksella pyritään vähentämään erilaisia tulkintamahdollisuuksia tavanomaisen siemenen käytön suhteen.

Toinen muutos on, että etusija tulisi olla luomutuotantoon soveltuvilla lajikkeilla, kun tähän asti on riittänyt, että lisäysaineisto on tuotettu luonnonmukaisesti. Pitkällä aikavälillä tämä tarkoittaa sitä, että luomusiemenet pitää tuottaa luomukasvinjalostuksen tai luonnonmukaisen monimuotoaineiston kautta.

Ruokavirasto pääsee antamaan tarkempaa ohjeistusta luomusiementuotannolle vasta vuonna 2020 kun EU on ensin päättänyt asiaan liittyvästä toimeenpanolainsäädännöstä.

Luomussa käytettävälle siemenelle 12 kuukauden vähimmäissiirtymäaika

Ruokaviraston nykyisen ohjeistuksen mukaan yksivuotinen kasvi, kuten kaura, tuottaa jo ensimmäisellä kasvukaudella eli SV1-vuonna luomusiementä. Uusi asetus määrittää 12 kuukauden vähimmäissiirtymäajan kaikelle luomutuotannossa käytettävälle siirtymävaiheen lisäysaineistolle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vasta kolmas luomuviljelty kasvukausi tuottaa kaurasta luomusiementä ja että siirtymävaiheen toinen vuosi (SV2) tuottaa siementä siirtymävaiheen tuotteena.

Vielä luonnosvaiheessa olevan EU:n komission toimeenpanolainsäädännön mukaan siirtymävaiheen siemen rinnastuu käytössä luomusiemeneen, eli SV2-siemenen käyttöön ei erikseen tarvita lupaa. Keväällä 2021 on siis itse tuotetun siemenen osalta varmistuttava, että se täyttää 12 kuukauden siirtymäaikavaatimuksen. (Sertifioidun luomukylvösiemenen osalta uusia vaatimuksia ei sovelleta vuonna 2020 tai aikaisemmin pakattuun kylvösiemeneen, eli) nykyisin vaatimuksin tuotetun, sertifioidun ja pakatun luomusiemenen varastot voi käyttää loppuun.

Uuden 12 kuukauden siirtymäaikavaatimuksen voi huolellisella suunnittelulla täyttää monissa tapauksissa tavalla, joka ei käytännössä lisää siirtymäaikaa nykyiseen verrattuna. Tavanomaisesti viljellyn lohkon siirtymisen luomuun voi nimittäin aloittaa heti kun luomussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien käyttö lohkolla on lopetettu, eli viimeinen tavanomainen kasvukausi voi siis olla myös SV1-vuosi luomuun! Menettelytapaa kutsutaan ”nollavuodeksi”: siirtymävaihetuotteen vaatimus on siis täyttynyt, kun ”nollavuoden” on aloituksesta kulunut vähintään 12 kuukautta ennen sadonkorjuuta.

Varsinkin syysviljojen viljely saa tästä etua. Etu tulee siitä, että siirtymä on aloitettu SV1-tapauksessa 2019 elokuun alussa. SV2 alkaa silloin elokuun alussa 2020, jolloin luomu alkaa myöskin elokuussa 2021. Näin ollen elokuun 2021 lopussa kylvetty syysruis on puitaessa luomua. Kun taas 2020 keväällä luomuun liityttäessä syysvilja on luomua vasta 2022 syksyllä.

Poistuuko yleinen lupa vai ei?

Toinen merkittävä muutos on niin sanotun yleisen luvan poistuminen, mutta toimeenpanolainsäädäntö voi vielä muuttaa tilannetta. Nykyisen EU:n luomulainsäädännön mukaan yleinen lupa tarkoittaa käytännössä sitä, että jos jostakin kasvilajista tai -lajikkeesta ei ole lainkaan saatavissa luomusiemenrekisteriin merkittyjä eriä, voi Ruokavirasto päättää yleisestä luvasta käyttää tavanomaista siementä siihen asti, kunnes luomusiemeneriä on jälleen saatavissa.

Toimeenpanolainsäädännön valmistelun yhteydessä useat jäsenmaat ovat kuitenkin tuoneet esille, että yleisen lupamahdollisuuden poistuminen johtaa kohtuuttomaan lupabyrokratiaan, kun viljelijän pitää hakea lupaa jokaiselle tavanomaiselle siemenerälle, vaikka luomusiementä ei olisi saatavissa. Yleisen luvan poistuminen ei siis ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta lopullista ratkaisua saadaan odottaa vielä kuukausia.

Luomujalostukseen puhtia

Jatkossa luomussa tulisi käyttää vain luomulisäysaineistoa, mikä on haaste luomukasvinjalostukselle. EU:ssa halutaan luomuun soveltuvat lisäysaineistot käyttöön, koska nykyinen tavanomainen lisäysaineisto ei välttämättä ole parasta luomuun muun muassa tautien vastustuskyvyn vuoksi. Lisäksi luomutuotannon satovarmuus halutaan taata muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Juuriston ja korren vahvuus sekä kyky hyödyntää orgaanisten lannoitteiden sisältämiä ravinteita korostuvat.

Luomutuotannossa halutaan myös yhä enemmän säilyttää biologista ja geneettistä monimuotoisuutta. Myös muut laatutekijät, kuten maku-, leivonta- ja rehustusominaisuudet tulisi ottaa paremmin huomioon luomuviljelyssä.

Monimuotoaineistot viljelyyn

Uuden luomuasetuksen mukaan luomutuotannossa toivotaan jatkossa käytettävän monimuotoaineistoja. Käsitteellä ei tarkoiteta suoraan maatiaislajikkeita tai vanhoja kaupallisia lajikkeita vaan lajikkeiden sekoituksia, joissa on paljon monimuotoisuutta sekä ilmiasussa paljon yhtenäisyyttä kyseisen lajin kanssa. Kauran tulee näyttää kauralta ja vehnän vehnältä, mutta niissä voi olla kuitenkin piirteitä, jotka eivät ole kaikille kauroille tai vehnille ilmeisiä.

Luomumonimuotoaineisto on ”jalostuksen” tulos, jossa useaa saman kasvilajin lajiketta risteytetään tai vaikkapa maatilaolosuhteissa paikallisiin olosuhteisiin sopeutunutta aineistoa  lisäysviljellään vähintään kolmen sukupolven ajan tai mahdollisesti käytetään muita risteytysjalostusmenetelmiä. Monimuotoisuusaineistoa voi tuottaa vain luomuna, ja se tulee sertifioida luomuun.

Uuden EU-asetuksen mukaan luomuviljelijöiden on asetettava lisäysaineiston valinnassa etusijalle luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuva luonnonmukainen lisäysaineisto, millä tarkoitetaan luomulajikkeita ja monimuotoaineistoja. Muutamia eurooppalaisia kokeiluja lukuun ottamatta sellaista lisäysaineistoa ei ole vielä saatavissa. Tavanomaisin kasvinjalostusmenetelmin tuotettujen lajikkeiden käyttö luomussa on edelleen sallittua – geenimuuntelua lukuun ottamatta. Aika näyttää, mikä on luomutuotantoon soveltuvan lisäysaineiston rooli ja alkaako muuttuva lainsäädäntö vähitellen rajoittaa tavanomaisten menetelmien käyttöä samaan tapaan kuin tavanomaisesti tuotetun siemenen käyttöä on rajoitettu 1990-luvun lopulta lähtien.

Maatiaisviljoilla ja monimuotoisuuslajikkeilla lisää kirjoa

Maatiaisviljoilla voidaan saada uusia luomuaineistoja markkinoille niin siementuotantoon kuin kuluttajatuotteiksi. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että lajit ja lajikkeet tulee tuntea ominaisuuksiltaan hyvin, jotta niitä voidaan hyödyntää markkinoilla riittävästi. Yhden vuoden kokeilu ei välttämättä riitä, vaan toiminta tulisi olla kaikilla tavoin tavoitteellista ja tähdätä uusiin käyttömahdollisuuksiin.

Uusilta monimuotoisuuslajikkeilta vaaditaan monimuotoisuutta, mutta itse prosessissa liika monimuotoisuus voi olla haaste, koska se voi näkyä esimerkiksi epätasaisena tuleentumisena. Yleensä prosessi vaatii useamman kasvukauden, jotta valintaa voidaan suorittaa systemaattisesti.

Maatiaisviljoille voi myös löytyä hyvät markkinat ilman jatkojalostusta, joten niiden mahdollisuudet kannattaa pitää mielessä, jos niitä haluaa oikeasti lähteä kokeilemaan.

Oman haasteensa antaa myös siementen rajallinen määrä ensimmäisille kylvöille. Ensimmäistä satoa voidaan saada maksimissaan muutama kilo, joten hehtaarin kylvöön tarvitaan useamman vuoden viljely. Toisaalta maatiaislajikkeiden viljelystä voi saada myös onnistumisen tunteita, joten asiaa kannattaa punnita oman tilan toiminnan sekä ajankäytön kannalta.

Sampsa Heinonen
Ylitarkastaja, Ruokavirasto

Erkki Vihonen
Kasvintuotannon asiantuntija, Luomuliitto