Tiedotteet

Luomun hyödyt esille CAP-suunnitelmissa

Luomuliitto vaatii, että luomutuotannon tuottamat yhteiskunnalliset hyödyt, kuten luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja turvaaminen, palkitaan tulosperusteisesti uudella ohjelmakaudella.

Tämä vaatii uudenlaista ajattelua tukijärjestelmän suunnitteluun, rohkeutta viedä muutosta eteenpäin sekä luopumista tukien kustannusperusteisesta laskentatavasta. Käsillä oleva ehdotus EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta (CAP) ekojärjestelmineen sisältää tarvittavat välineet muutoksen tekemiseksi.

CAP-valmistelut kesken

Seuraavaa rahoituskautta valmistellaan monilla tahoilla. Komissio on antanut ehdotuksensa, mutta parlamentin uudet europarlamentaarikot ovat avanneet monta artiklaa uuteen käsittelyyn. Neuvostossa ollaan vesittämässä ehdollisuuden vaatimuksia ja vastustetaan ehdotuksia, joilla tehostettaisiin kohdentamista, eli että jo EU-tasolla määrättäisiin, kuinka paljon määrärahoista on kohdennettava ympäristö- ja ilmastotoimenpiteisiin.

Myös ekojärjestelmä jakaa mielipiteitä; tulisiko sen olla vapaaehtoinen jäsenmaille vai ei? EU-tasolla ei myöskään olla päästy sovintoon rahoituskehyksestä. On siis todennäköistä, että uusi rahoituskausi alkaa vasta 2023.

Samalla jäsenmaat työstävät kansallisia CAP-strategioita. Komission antamassa ehdotuksessa on nimittäin esitetty, että jäsenmaille annettaisiin enemmän vapautta suunnitella toimenpiteitä, joilla komission tavoitteisiin päästään.

Ekojärjestelmä muutoksen välineenä

Ekojärjestelmä on yksi uuden CAPin innovaatioista. Sillä halutaan kannustaa viljelijöitä siirtymään kestävämpiin tuotantomuotoihin. Tuki maksettaisiin niin kutsutusta I-pilarista, joka on kokonaan EU-rahoitteista ja voi olla luonteeltaan kannustavaa. Ehdotus on, että ekojärjestelmä olisi pakollinen jäsenmaille ja vapaaehtoinen viljelijölle.

Tuella halutaan tukea sellaisia järjestelmiä, kuten luomutuotantoa tai peltometsäviljelyä, jotka perustuvat agroekologisiin periaatteisiin.

Ekojärjestelmän heikkoudet

Ekojärjestelmän tuet perustuisivat vuosittaisille sitoumuksille, käyttämättömiä varoja ei voisi siirtää seuraavalle vuodelle, ja jos ekojärjestelmästä tulee liian suosittu, se heijastuu tukitasoon. Vuosittaiset sitoumukset ovat haastavia ympäristö- ja ilmastotoimenpiteissä, joiden vaikutukset näkyvät yleensä vasta pidemmän ajan jälkeen.

Tukitasojen vuosittainen vaihtelu vaikeuttaa tuotannon suunnittelua tilatasolla. Toisaalta lyhyet sopimukset lisäävät joustoa hallinnolle kohdentaa toimenpiteitä. Kansallista strategiaa tehdessä on oltava tarkkana, koska tuplatukea ei saa maksaa. Riski on aiheellinen, koska ympäristö- ja ilmastotoimenpiteitä löytyy tukijärjestelmän monesta eri kohdasta niin pakollisen ehdollisuuden piiristä kuin vapaaehtoisista I- ja II- pilareista

Koska jäsenmaille on annettu liikkumatilaa ekojärjestelmän toteutuksen suhteen, pelkona on, että kukin jäsenmaa pyrkii toteuttamaan järjestelmän osaltaan mahdollisimman löyhillä ympäristökriteereillä.

Luomutuen valmistelu Suomessa

Suomessa CAPia valmistellaan maa- ja metsätalousministeriön (MMM) nimeämissä työryhmissä, maataloutta koskevia tukia käsitellään pääasiassa maataloustyöryhmässä, jossa ei ole luomuedustusta. Tammikuussa maatalousryhmä käsitteli luomutukea, ja valmistelu etenee mentaliteetillä “jatketaan niin kuin ennenkin”.

Maaliskuun lopussa MMM järjestää luomualan toimijoille työpajan, jossa käsitellään luomutukea laajasti. Ministeriöissä valmistellaan lopullinen Suomen kansallinen CAP-strategia, jonka eduskunta hyväksyy.

Mitä kuuluisi tukea – kustannuksia vai yhteiskunnallista hyötyä?

Luomuviljely tuottaa paljon erilaisia yhteiskunnallisia hyötyjä. Syyskokouksen yhteydessä Luomuliitto otti kantaa siihen, että maataloustuet tulisi kohdentaa niihin toimenpiteisiin, joiden vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen ja maatalouden sopeutumiskykyyn on vahvaa tieteellistä näyttöä. Useat tutkimukset osoittavat luomutuotannon positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle.

Tällä hetkellä luomutuotantoa tuetaan kustannusperusteisesti II-pilarista. Mikäli otamme tämänhetkisen järjestelmän käyttöön ilman minkäänlaista uudelleenarviointia, luomutuki pienenee noin puoleen, koska tuen kustannusperusteisuudessa on viljan hinta yhtenä tekijänä ja luomutuotetun viljan myyntihinta on viimeisten vuosien aikana ollut merkittävästi korkeampi kuin tavanomaisesti tuotetun. Tarvitaankin radikaalia ajattelutavan muutosta, että tukijärjestelmämme perustuisi tuotetuista hyödyistä palkitsemiseen eikä kustannusten korvaamiseen.

Teksti: Susann Rännäri
Kuva: Eveliina Sillanpää