Tiedotteet

Luomuasetuksen neuvottelut etenevät

Euroopan unionin luomuasetuksen uudistus muotoutuu jäsenmaiden neuvottelujen tuloksena. On monia yksityiskohtia, joista käydään kovaakin kädenvääntöä. Neuvotteluja käydään jatkuvasti. Syksyllä on vuorossa neuvoston, parlamentin ja komission neuvottelut, joissa muotoillaan asetuksen lopullinen muoto.

Euroopan unionin luomulainsäädännön uudistus alkoi toden teolla kevättalvella 2014, kun komissio julkaisi esityksen asetusluonnokseksi. Monet ehdotukset tyrmistyttivät luomutoimijoita. Viime joulukuussa Italian presidenttikauden päätteeksi julkaistiin kompromissiehdotus, joka ei saanut laajaa kannatusta. EU-presidenttimaa Latvia on jatkanut ahkerasti muokkaustyötä tämän vuoden puolella. Tässä artikkelissa kerrotaan muutamista kiinnostavista aiheista maataloustuottajien näkökulmasta katsoen.

Valvontaa kohdennettaisiin myös tuotteiden sisältöön

Valvontajärjestelmään ehdotettiin komission luonnoksessa kahta uudistusta. Ehdotuksena oli, että useampi pieni tila voisi liittyä ryhmänä luomuvalvontaan. Näin säästettäisiin kustannuksissa ja työmäärässä. Lisäksi ehdotettiin, että joka vuosi ei olisi välttämätöntä tehdä paikan päällä tarkastusta kaikissa tuotantopaikoissa.
Nämä molemmat ehdotukset ovat yhä mukana. Ryhmäsertifioinnin toteuttamisen määritteleminen on edennyt melko juohevasti. Jokavuotisen, paikan päällä tehtävän valvonnan tilalle tulevan menettelytavan neuvotteleminen on ollut kiperämpää.
Luomualaa kenties hämmentävin uudistusehdotus on, että luomuvalvonnan läpäissyt tuote voidaan vielä määrätä tavanomaiseksi, jos tuotteesta löytyy luomussa kiellettyjä torjunta-aineita yli tietyn raja-arvon. Monet tahot ovat vastustaneet tätä ankarasti, koska luomutuotanto on laaja valvottu tuotantomenetelmä, eikä järjestelmä, joka aina takaa lopputuotteen sisällön.
Vaikka luomutuottaja ei itse käytä rikkakasvihävitteitä ja tuholaistorjunta-aineita, niin tuotteista voi löytyä jäämiä. Näin on erityisesti hyvin tiheään asutuilla viljelyseuduilla, joilla torjunta-aineet leviävät tuuli-ja vesikulkeumien myötä kaikkialle. Viimeisin ehdotus on, että tuotteista mitattaisiin jäämien määrä ja arvioitaisiin syyt, miksi kiellettyjä aineita esiintyy. Kun määrä ja syyt ovat selvinneet, päätetään, jatkavatko tuotteet matkaa luomulaatuisina vai eivät.

Säännöt selviksi siirtymävaiheessa

Voiko samalla tilalla olla sekä luomu- että tavanomaista tuotantoa? Aluksi vaikutti siltä, että ehdottomasti ei. Viimeisimmissä ehdotuksissa on paneuduttu erilaisiin tapoihin rajata tavanomainen ja luomu toisistaan. Tilan eri tuotantosuuntien vaiheittainen siirtäminen luomuun onnistunee jatkossakin.
Siirtymävaihe tavanomaisesta luomuun kestää 2 tai 3 täyttä vuotta riippuen viljelykasvista. Asetuksen uudistuksessa on väitelty hetkestä, mistä siirtymäaika voi alkaa. Siitäkö kun tuottaja ilmoittaa pellot luomuun, ja sitoutuu käyttämään vain luomussa sallittuja tuotantopanoksia, vai siitä alkaen, kun valvonta on varmistanut, että aloitettu tuotanto on luomusääntöjen mukaista. Tämänhetkinen sanamuoto on päätynyt ilmoittautumishetkeen.
Komission esitys vaati, että vain luomulaatua olevat siemenet ja muut kasvien lisäysaineistot ovat sallittuja vuoden 2022 alusta alkaen. Hyvä tavoite, mutta ilmasto-olot rajoittavat siementen käyttämisen tiettyjen ilmastovyöhykkeiden sisälle. Siementen ja taimien hankinta ei ole mahdollista koko Euroopan alueelta.
Lähes kaikissa jäsenmaissa koettiin, että näin nopea aikataulu ei ole millään mahdollinen. Viimeisimpien lakiluonnosten mukaan tavanomaisen siemenen ja lisäysaineistojen hankkiminen on mahdollista poikkeusluvilla. Uusi tarkastelu on ehdotettu tehtäväksi vuoden 2024 lopussa.

Eläintuotannolle on neuvoteltu joustojen jatkumista

Myös kaikkien eläinten osalta alkuperäinen vaatimus oli, että luomutila saa ottaa hoitoon ja kasvatukseen vuoden 2022 alusta alkaen vain luomualkuperää olevia eläimiä. Näyttää syntyneen yhteisymmärrys siitä, että jalostuseläimiä voidaan jatkossakin tuoda luomukotieläintiloille suurin piirtein samoin ehdoin kuin nyt. Uusi tarkastelu on ehdotettu tehtäväksi 2024.
Komissio ehdotti tiukennusta siirtymävaiherehun käyttömäärien pudottamiseksi 15 ja 20 prosenttiin. Talven keskustelut ovat palauttaneet vanhat luvut. Viimeisimmän luonnoksen mukaan omalta tilalta korjattua nurmirehua ja valkuaisrehua, joka on ensimmäisen siirtymävaiheen rehua (sv1) saisi käyttää 20 prosenttia ja sv2 rehua saisi käyttää 30 prosenttia vuotuisesta rehun kuiva-ainemäärästä. Koko tilan yhtäaikaisessa siirtymisessä omalta tilalta saatavaa sv2 rehua saisi käyttää 100 prosenttia.

Eläinten hoito-oloihin ja hoitotapaan vaikuttavat säännöt täsmentyvät

Komission ehdotuksessa oli alun perin sallittu vain kastrointi ”tuotteiden laadun ja perinteisten tuotantomenetelmien säilyttämiseksi”, mutta ei sarvellisten rotujen nupoutusta, tai sarvien poistamista tarpeen mukaan. Sarvien muokkaamisen mahdollisuudet ovat viimeksi lukemassani ehdotuksessa mukana. Kaikkia mainittuja on sallittua tehdä, kun tarve on todettu, ja luomuvalvonta myöntää luvan. Lisäehtona on, että tehtäessä käytetään asianmukaista anestesiaa ja/tai kivunlievitystä. Mukana listassa ovat myös lampaiden häntien ja kanojen nokkien lyhentäminen, mitkä eivät ole Suomessa sallittuja tavanomaisessakaan tuotannossa.

Nautojen parteen kytkemisen mahdollisuudesta on keskustelu ahkerasti. Me Suomessa pidämme itsestäänselvyytenä, että lihaksi kasvatettavia luomueläimiä ei saa ollenkaan kytkeä parsiin, mutta joissain jäsenmaissa on yhä mahdollista kasvattaa lihaeläimiäkin parteen sidottuna. Keskusteluja on käyty siitä, kuinka suuren karjan saisi poikkeusluvalla pitää kytkettynä. Tämänhetkinen ehdotus on enintään 50 eläintä, nuorkarjaa ei ollenkaan. Ensimmäisestä vuonna 2000 voimaan tulleesta luomueläintuotantoa määrittävästä laista alkaen, perussääntö on ollut, että kytkettyinä olevien eläinten on päästävä sisäruokintakauden aikana ulos vähintään kahdesti viikossa. Kesällä eläinten on päästävä laiduntamaan. Nämä vaatimukset ovat yhä mukana.

Brita Suokas
Kirjoittaja työskentelee Luomuvalvonta pakollisesta rutiinista vahvuudeksi luomueläintiloilla –hankkeessa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

Artikkeli ilmestynyt myös Luomulehdessä 3/2015, palstalla Edunvalvontaa Euroopassa. Luomuliitto tekee aktiivisesti kansainvälistä edunvalvontaa.