Tiedotteet

Lausunto: nitraattiasetus

Ympäristöministeriö

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta

Viite

Luomuliitto ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Luomuliitto pitää tärkeänä asetuksen tavoitteita ehkäistä ja vähentää maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevia päästöjä ympäristöön. Luonnonmukaisen maataloustuotannon periaatteet ja siinä yleisesti käytössä olevat menetelmät ravinteiden kierrättämiseksi ja niiden tehokkaaksi hyödyntämiseksi ovat yhteneväisiä asetusehdotuksen tavoitteille.

Luonnonmukaisen maataloustuotannon positiiviset ympäristövaikutukset on huomioitu Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa ja luomutuotannon edistäminen on yksi Euroopan ja Suomen maatalouspolitiikan tavoitteista. Asetusehdotuksen valmistelussa ei ole kuitenkaan huomioitu riittävästi luomutuotannon erityispiirteitä ja siinä käytössä olevia menetelmiä ravinnepäästöjen ehkäisemiseksi. Asetusehdotuksen voimaantulo sellaisenaan asettaisi suuria rajoitteita luomutuotannossa käytössä olevien päästöjä ehkäisevien menetelmien käytölle, mikä olisi ristiriidassa asetuksen tavoitteiden kanssa. Luomuliitto näkee asetusehdotuksen sisällön estävän luonnonmukaisen maatalouden kehittymisen ja esittää asetuksen palauttamista valmisteluun, jossa luomutuotannon sidosryhmien tulisi saada näkokantansa esille.

Asetusehdotus sisältää runsaasti teknisiin toimenpiteisiin kohdistuvia rajoitteita ilman yleisluontoisempaa tarkastelua siitä, missä tapauksissa toimenpiteiden rajoitus on tarpeellista asetuksen pääasiallisen tarkoituksen kannalta.

Nitraattiasetuksen ainoa tarkoitus on vähentää nitraattipäästöjen riskejä. Nitraatit ovat ennenkaikkea riski pohjavedelle. Lisäksi ne ovat jossain määrin riski vesistöjen rehevöitymiselle, joskin riskin vakavuus verrattuna fosforipäästöihin on arvioitava toimenpiteiden hyötyyn nähden.

Luonnonmukaisen maatalouden lannoitus ei pohjaudu liukoisiin nitraatteihin, vaan eloperäisiin lannoitteisiin, joiden proteiinit pilkkoutuvat kasveille käyttökelpoisiksi ammonium- ja nitraatti-ioneiksi biologisten prosessien kautta. Eloperäisillä lannoitteilla päästön vaikutusketju on seuraavanlainen: lannoitus –> hajotustoiminta –> ammonium –> nitrifikaatio –> huuhtoutuminen kasvien ulottumattomiin –> päästö pohjaveteen. Nitraattipäästöjä voidaan siis kontrolloida vähentämällä typpilannoitusta, hajotusta, nitrifikaatiota tai huuhtoutumista.

Vaikutusketjun avulla voi haarukoida joitain tilanteita, joissa nitraattipäästön riski on vähäinen.

1) Mikäli peltoon levitetään eloperäistä ainetta, jonka hiili-typpi-suhde (C:N) on yli 25, sen hajotus immobilisoi typpeä (mikrobit käyttävät typen kasvuunsa). Liukoista typpeä ei pääse muodostumaan ennenkuin hajotustoiminta on edennyt pitkälle. Hajotustoiminnan nopeus riippuu lämpötilasta. Levitettäessä tai patteroitaessa lantaa, jonka C:N suhde on yli 25:1, nitraattipäästön riski on huomattavan alhainen. Riskiä vähentää entisestään, mikäli lämpötila on alhainen tai varastointiaika on lyhyt (viikkoja).

2) Mikäli kasvusto käyttää ammoniumtypen nopeammin kuin se ehtii nitrifikoitua, nitraattia ei ehdi kertyä merkittävissä määrin maaveteen. Jos lantaa levitetään voimakkaasti kasvavaan kasvustoon, nitraattiriski on huomattavasti vähäisempi.

3) Mikäli kasvusto käyttää ravinteet ennen kuin maassa on seuraavan kerran merkittävissä määrin pohjavesivaluntaa (syksy ja kevään sulamisvedet), nitraatin päästöriski on vähäinen. Lisäksi, jos auma on sijoitettu riittävän kauas pellon ojituksesta, mahdolliset ravinnepitoiset huuhtoumavedet muuttuvat valunnaksi vasta pellon vesikapasiteetin täytyttyä. Kesällä tapahtuva patterointi johtaa vesistöön tai pohjavesiin ulottuvaa valuntaa ainoastaan poikkeustapauksissa.

Kokonaistypen huomioiminen on oleellista vasta, jos molemmat seuraavista toteutuvat:
a) sadossa poistuva typpimäärä on vuodesta toiseen pienempi kuin kokonaistyppimäärä (typpitase on positiivinen)
b) maaperän multavuus ei nouse (1000 kg C orgaanisessa aineessa sitoo 100 kg N)

Kiteytettynä asetuksen soveltuvuutta olisi syytä rajata tapauksiin, joissa:
– levitettävän ja varastoitavan aineen C:N < 25
– levitysajankohdan jälkeen ei tule välitöntä kasvipeitettä ja on syytä olettaa maan vesikapasiteettia suurempia sateita
– kokonaistyppimäärä on selvästi suurempi kuin sadossa poistuva ja maaperän multavuuden nousuun sitoutuva määrä.

Kevyehkön luonnontieteellisen tarkastelun perusteella suosittelemme, että asetukseen tehdään yksinkertainen riskipisteytysjärjestelmä, ja asetuksen tiukemmat tekniset rajoitteet pätevät ainoastaan tietyn riskipisteytys tason ylittyessä.

5 §

Voimassa olevassa valtioneuvoston asetuksessa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta lannan varastointi on mahdollista työteknisistä syistä asianmukaisesti tehdyssä ja peitetyssä lantapatterissa, jos varastoinnissa noudatetaan liitteen 1 mukaista menettelyä ja päästöt vesiin voidaan estää.

Asetusehdotuksessa tämä mahdollisuus on poistunut.

Nitraattiasetuksen tarkoitus on vähentää nitraattipäästöjen riskejä. Varastointiratkaisuja ei ole syytä rajata teknisin perustein, vaan niiden tulisi perustua eri menetelmien aiheuttamiin päästöriskeihin. Asetusehdotus rajaa pellolla tapahtuvan aumakompostoinnin hyväksyttyjen varastointi menetelmien ulkopuolelle, vaikka suotuisissa olosuhteissa oikein toteutettuna rakennetun ja peitetyn aumakompostin ravinnepäästöriski on vähäinen. Pellolla tapahtuvan aumakompostoinnin mahdollisuudesta luopuminen aiheuttaisi huomattavia taloudellisia kustannuksia luomutiloille, mutta ei vähentäisi vesistökuormituksen riskiä.

Aumakompostoinnin erot patterointiin tulisi huomioida asetuksessa ja se tulisi tulisi edelleen sallia työteknisistä syistä varastointimenetelmäksi, jos se toteutetaan niin, että päästöt vesistöön voidaan estää (liite 1.)

Pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden aumavarastoinnissa tulisi huomioida, ettei toteuttamistapa aiheuta vesistön pilaantumista tai sen vaaraa. Aumavarastointia ei ole syytä rajoittaa ajallisesti 1.11. -31.1., vaan sen toteuteutusmenetelmistä tulisi ohjeistaa, jotta vesistöpäästöjen riski saadaan ehkäistyä.

Aumaan varastoitua orgaanista ainesta tulisi voida säilyttää myös seuraavalle kasvukaudelle, jos siitä ei auheudu päästöjä vesistölle.

Kompostointi ja kompostin jälkikypsytys täytyy sallia myös pelto-olosuhteissa, jos päästöt vesistöön voidaan estää.

Kuivalantaa, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 30 %, tulisi voida työteknisistä syistä varastoida aumassa, jos päästöt vesistöihin voidaan estää.

10 §

Uudessa asetusehdotuksessa lannan pellolla varastointi on rajoitettu kahteen viikkoon, mikä estäisi luomussa yleisesti käytetyn pelloilla tapahtuvan aumakompostoinnin. Kahden viikon varastointiaika pelloilla, johtaisi erityisesti keväällä lannan pellolle ajon ajoittumisen epäsuotuisiin keliolosuhteisiin, mikä altistaisi maanrakenteelle aiheutuville haitoille sekä valumille vaihtelevien sääolosuhteiden johdosta.

Suotuisissa olosuhteissa oikein toteutettuna rakennetun ja peitetyn aumakompostin ravinnepäästöriski on vähäinen, mutta mahdollistaa ravinteiden tehokkaan hyödyntämisen.
Luomuliitto pitää erittäin tärkeänä, että mahdollisuus pellolla tapahtuvaan aumakompostointiin ja kompostin varastointiin olisi myös tulevaisuudessa.
Luomuliiton puolesta

Jukka Lassila
Hallituksen puheenjohtaja

 

 

Liite 1.
Teksti:j Katja Mahal

Lantakompostin teko ja viranomaisluvat
.
Lannan patterointia ja aumakompostointia säätelee nitraattiasetus (931/2000). Periaatteessa melko yksinkertainen asetus määrittelee, milloin lantaa saa levittää ja miten se tulee varastoida. Säädökset kirjaavat suurimmaksi osaksi raakalannan käsittelyn suhteen hyvät luonnonmukaisen viljelyn käytännöt. Patterointiohjeistus vie lannan varastointia kompostin suuntaan ja parantaa ravinteiden talteenottamista. Ympäristönsuojelun pyrkimys estää nitraattien päätyminen vesiin ja biodynaamisen viljelijän tarve pitää typpi kasvien saatavana ovat yhteneväiset intressit. Silti säädökset – tai paremmikin säädösten väärä tulkinta – voi estää hyvän kompostin rakentamisen. Omat ongelmansa tuovat huhupuheet, jotka syntyvät säädösten uudistuskeskustelujen ympärille. Nitraattiasetusta ollaan nytkin uudistamassa.

Tämän uudistuksen ensimmäinen esitys on hyvin ankara patteroinnin ja myös kompostoinnin suhteen, mutta on perusteltua ajatella, että uudessakin lainsäädännössä tullaan huomioimaan lantakompostit niiden edullisten ympäristövaikutusten vuoksi. Joka tapauksessa uudistukset astuvat voimaan aikaisintaan 2015. Nyt on hyvä hetki kerrata, mitä saa ja pitää tehdä nykysäädösten puitteissa.

Lantakompostin teko ei ole patterointia

Kompostin tekemisen kannalta on tärkeää tietää, että asetus huomioi luonnonmukaisessa tuotannossa yleisesti käytössä olevat lantakompostit erilaisena kuin lannan varastointiin tarkoitetut lantapatterit. Tämä selitetään vain yhdessä kohdassa, jonka vuoksi muiden patteroinnin ohjeiden oletetaan usein pätevän myös lantakompostiin: “Syksyllä tehty patteri levitetään seuraavana keväänä sulaan maahan. Luonnonmukaisessa viljelyssä pellolle patteriin tehty lantakomposti tulee levittää maahan seuraavan kasvukauden aikana. Milloin tämä ei ole mahdollista, niin pellolle tehty komposti tulee peittää sateenpitävällä katteella ja levittää pellolle viimeistään seuraavana keväänä”.

Hyvissä olosuhteissa kompostoija voi patteriohjeiden kanssa elää, mutta monet patterilla järkevät toimenpiteet vähentävät kompostin laatua etenkin märkinä vuosina. Tämän seurauksena valumat ja päästöt voivat nousta moninkertaisiksi. Siksi niin viranomaisen kuin tuottajankin on hyvä pitää mielessä lantakompostin ja varastopatterin eroavaisuudet.

Koska luomutila halua säilöä ravinteet mahdollisimman hyvin, lanta säilötään lantalassa tai kestokuivikepohjaisessa eläinsuojassa, kunnes komposti rakennetaan. Kompostoinnissa ei siis ole kyse lannan varastoinnista vaan jatkojalostuksesta.

Varastopatterin rakenne perustuu pyrkimykseen vähentää mahdollisten valumien aiheuttamia haittoja. Ympäristön happamuudesta ja hapettomuudesta on etua varastopatterille. Sen sijaan lantakompostin rakenne on lähtökohta aerobiselle prosessille, jossa lanta, kuivike ja muu kiintoaines muuttuu ravinnepitoiseksi mullaksi (kypsä komposti). Prosessin aikana merkittävä osa ravinteista sitoutuu mikrobimassaan. Multa-aineksen tehtävä on vain toissijaisesti ravita kasvia. Aines tukee ensisijaisesti maan humuspitoisuutta ja kasvukuntoa. Valmiissa kompostissa molekyylit ovat melko vakaat eikä nopeaa haihduttamista levityksen yhteydessä tapahdu. Raa’assa tai puolikypsässä kompostiaineessa ravinnepitoisuus on isompi, mutta humusta kehittävät ominaisuudet pienemmät. Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään kaikkia kolmea kypsyysastetta pellon ja maaperän ravitsemiseen. Käytössä on sekä käännettäviä että ei-käännettäviä komposteja. Kompostin rakenne auttaa pitämään ravinteet aumassa. Erilaisen haihduttamis- ja valumiskäytttäytymiseen voi havainnoida helposti esimerkiksi hajusta, joka on kompostissa lähes olematonta. Jos kompostikasa haisee rakentamisvaiheen jälkeen, jotain on mennyt pieleen ja asian voi ja se pitääkin korjata. Biodynaamisilla tiloilla suositaan kestokuivikeratkaisuja ja eläinten hyvinvoinnin vuoksi runsaasti kuiviketta. Lannan koostumus on siksi paljon kiinteämpi kuin mihin ollaan usein totuttu. Runsas kuivike tuo mukanaan toisaalta sidosaineen, johon puristus- ja prosessineste voi sitoutua. Lisäksi se aiheuttaa väljempää, lähellä 30:1 olevaa C:N -suhdetta, mikä vähentää haihtumishävikkiä, koska mikrobit pääsevät hyödyntämään vapaana oleva typpeä paremmin rakennusaineekseen. Hyvin rakennetussa kompostissa tapahtuu ravinnevalumia huomattavasti vähemmän kuin lantapatterissa. Haihdutushävikki on tiiviissä pattereissa ensi silmäyksellä pienempi. Levitysvaihe tasaa erot kompostin hyväksi. Lisäksi metaani- ja ilokaasupäästöt ovat kompostissa huomattavasti pienempiä kuin varastopatterissa.

Erilaiset käytännöt
Koska osa patterointiohjeista on lantakompostin käynnin kannalta haitallisia, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
• Pattereille vaadittu vähintään 15 cm:n multakerros tai turve kompostin alla saattaa estää kompostin aerobisen toiminnan. Lantakompostin rakentaminenkin hyötyy mullasta, mutta multa on laitettava kompostin sisälle ja sitä sekoitetaan osaksi aumaa. Ei-käännettävä aumakomposti hyötyy olkipatjasta tai risukerroksesta alempana kerroksena, mutta käännettävä lantakomposti rakennetaan sellaisenaan pellolle.
• patterin sijaintiohjeet – kaltevan pellon ylälaidalle ja pellon keskelle –
voi aiheuttaa turhia huuhtoutumia, mikäli ohjetta sovelletaan lantakomposteille. Sijainti kaltevan pellon ylälaidalla ei saa innoittaa rakentamaan kompostia rinteen poikittaissuuntaan. Vesi patoutuu poikittaisen kompostin laidalle. Periaatteessa patterille pätee sama, mutta koska patteri levitetään nopeammin, tästä muodostuu ongelma vain hyvin märkinä vuosina.
• Käännettävää kompostia ei kannata rakentaa tasaisen pellon keskelle, koska mikäli kääntämiseen pitää sijainnin vuoksi odottaa suotuisia sääolosuhteita, jotka sallivat pellolla ajamisen, menevät kompostoinnin kannalta parhaat kääntämisen ajankohdat helposti ohi. Tämän seurauksen prosessi muuttuu anaerobiseksi, mikä lisää valumia ja heikentää aineen hygienisointia.
• Sekä ravinteiden talteenottamisen että maan kasvukunnon säilyttämisen kannalta ja tiivistymisen välttämisen kannalta ovat levitysajankohdan olosuhteet ratkaisevia. Siksi on tärkeää, että patteri sijoitetaan sen pellon laidalle, mihin sitä on tarkoitus levittää. Tällöin samalla vältetään patterin tekemistä samaan paikkaan. Asia ei päde samalla tavalla lantakompostiin. Kompostiauman rakentamisessa samaan paikkaan on monesti huomattavaa hyötyä. Prosessissa toimivat mikrobit pääsevät asettumaan, ja mikäli paikka pysyy, niin prosessi vakautuu vuodesta toiseen, mikä minimoi valumat. Paras tulos saadaan useimmiten, jos osa tilan kompostiaumasta sijoitetaan suoraan levitettävälle pellolle ja osa hyvään vakiopaikaan. Tämä on asetuksen valossa mahdollista. Asetus suosittelee välttämään, muttei kiellä auman rakentamista samaan paikaan: „Yhteen patteriin sijoitetaan vähintään yhden peltohehtaarin tarvitsema lantamäärä. Lantapatterin tekoa vuosittain samaan paikkaan vältetään.“
• Sinänsä varastoiminen suuremmassa yksikössä palvelee lantakompostin rakentajaakin, mutta nitraattidirektiivin sanavalinnasta syntyy helposti pyrkimys tehdä ylisuuria kompostikasoja pellolle. Hyvän lantakompostin auma voi olla niin pitkä kuin tavaraa riittää, mutta parhaan tuloksen kannalta kasan korkeus ei saisi olla yli 1,80 m ja leveys max 3 m. Korkeimmissa kasoissa syntyy helposti hapettomia kohtia, joissa aines ei kompostoidu.

Alusta- ja lastauspaikkavaatimuksia

Asetus on vaatimuksien suhteen selkeä. Lastauspaikka tarvitse kattaa vain, kun kyseessä on jatkuvatoiminen kuormaus, mikä on luomutiloilla melko harvoin. Asetus vaatii tiivispohjaisen alustan lannan kuormaamiseen kotieläinsuojasta, muttei patterin tekemiseen. Kun tiivispohjaista alustaa ei vaadita patteriin, on selvää ettei sitä tarvita lantakompostillekaan, jossa valumia on vähemmän. Kompostoinnin prosessille on eduksi, jos kasa on yhteydessä maahan.

Toisinaan kompostointikin voi hyötyä tiivispohjaisesta alustasta:
– mikäli halutaan kerätä aineet pitemmäksi ajaksi ennen kompostin rakentamista yhteen paikkaan tai työ halutaan tehdä sadepäivinä tai kostealla säällä –
– jos on eläintiheys luomusäädöksen ylärajoilla. Tällöinhän komposti on levitettävä pellolle lähes joka vuosi, eikä vain kerran tai kaksi viljelykierroksessa, mikä vaikeuttaa tarpeeksi sopivien aumapaikkojen löytymistä pellon vierestä.
– mikäli tila sijaitsee alueella, jossa valumien kanssa tarvitsee olla erityisen tarkkana.
– jos tarvitaan kaikki ravinteet pienellä alueella ja etenkin kaliumista on puutetta.
Asetuksessa on kohta, jossa erimielisyydet tulkinnoissa kertovat, että toimintaan mahdollisesti kielteisesti suhtautuva paikallinen viranomainen ei ole ymmärtänyt kompostoinnin luonnetta:
a) “Karjanlannan pintalevitys on aina kielletty pellolla, jonka keskimääräinen kaltevuus ylittää 10 prosenttia”. Komposti ei ole karjalantaa. Kaltevilla pelloilla olisi suotuisaa levittää orgaaniseksi lannoitteeksi kypsää kompostia. Ilman orgaanista ainesta humuskerros supistuu, mikä kiihdyttää kaltevan alueen eroosiota.
Peitteet tärkeitä
Patterointiohjeistuksessa on muutama kohta, joita voi suoraan soveltaa lantakompostissakin:
„Lantapatteri peitetään aina peitteellä tai vähintään 10 cm:n turve- tai muulla vastaavalla suojakerroksella, jotta ylimääräinen valunta ja haihdunta estetään“. Tällä vaatimuksella viedään patterointia hieman kompostin suuntaan. Komposti on aina peitettävä. Ilman sitä kompostointia ei voi tapahtuakaan. On sinänsä hämmentävää, että vahvasta pyrkimyksestä vähentää huuhtoutumia ja nitraattiasetukseen liittyvästä keskustelusta huolimatta Suomessa näkee hyvin harvoin kompostipeitteiden käyttöä ja lantapatterien peittäminenkin on vähäistä. Olki, turve ja muut suojakerrokset toimivat hyvin, mutta eivät riittää vahvoina sadekausina. Kompostin peittämistä peitteellä ei tarvitse kiirehtiä. Prosessin alkuvaiheessa syntyy merkittävä määrä vettä, jonka pitää päästä haihtumaan.
„Talvella patterintekopaikalta poistetaan lumi”, on ehdoton mikäli halutaan saada komposti käyntiin.
Ilmoitus tarpeen
Lantakompostin rakentaminen ei vaadi lupaa, mutta ilmoitus kunnan ympäristösihteerille pitää tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Tällä varmistetaan, että sijoituksissa vesiasiat tulevat huomioiduiksi. Ilmoituksessa kerrotaan mihin ja milloin lantakomposti aiotaan rakentaa ja milloin se on tarkoitus levittää. Käytännöt ovat erilaiset eri kunnissa. Osittain käytetään kaavakkeita. Kaavakkeet ovat luomutuottajille hämmentäviä, koska ne on tehty varastoinnista poikkeamista varten. Varastoinnin poikkeuslupa ei ole tarkoitettu pysyväksi, mutta luomutilalla kompostointi on tarpeellinen ja pysyvä toimenpide. Periaatteessa ilmoituksen tekemiseen riittäisi kopio kartasta, johon piirretään tulevat paikat ja lyhyt selostus määristä ja ajankohdista. Asetus antaa ympäristöviranomaiselle mahdollisuuden kieltää toiminta, mikäli se aiheuttaa pilaantumisen riskin tai merkittävän ympäristöhaitan. Haitta-arvion pitää olla suhteellinen ja huomioda toiminnan laatu. Luonnonmukaisessa viljelyssä perusteluja kompostin kieltämiseen ei ole, mikäli vesistöasiat on huomiotu riittävän hyvin.

 

Artikkeli on kirjoitettu maa ja metsätalousministeriön Laatuketjun rahoittaman Lisää laatua luomuun –hankkeen puitteissa. Hankkeen päätarkoitus on ollut tehostaa lannanhoitoa ja optimoida kompostointia luomutiloilla. Hankkeen kuluessa on ollut surullista huomata, että merkittävä syy huonolle kompostoinnille tiloilla on ollut patterointiohjeistuksen siirtäminen lantakompostin rakentamiseen.

Lähteet: Raupp; Oltmanns. Reduzierung von Nährstoffverlusten während der Stallmistrotte durch Beeinflussung der Rottebedingungen. IBDF 2006