Tiedotteet

Lausunto: Luomukeruuohjeiden luonnoksesta

Luomukeruu tarvitsee ohjeet, jotka mahdollistavat Suomen ainutlaatuisen keruualueen hyödyntämisen

Lausuntokierroksella oleva ohjeistus ei valitettavasti tätä tee. Päinvastoin, ohjeet lisäävät byrokratiaa, keruualueiden selvittämisen kustannuksia ja hämmentävät sekavuudellaan. Ohjeet hankaloittavat Suomen luomukeruualan säilymistä ja laajentamista. Samalla ohjeet myös vaarantavat vahvassa kasvussa olevan luomuluonnontuotealan bisnesmahdollisuuksien hyödyntämistä.

Liitteessä 1. on esitetty yksityiskohtaisia huomioita luomukeruutuotannon Eviran ohjeluonnokseen. Huomioita on useita ja moni kohta herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Yksityiskohtaisissa huomioissa on kysymyksiä, joihin kaivataan selvennystä ja ehdotuksia ohjeiden parantamiseksi. Ohjeiden keskeneräisyyden ja sekavuuden vuoksi esittää Luomuliitto että:

1. Ohje palautetaan uudelleen työryhmän valmisteltavaksi

Esitämme, että Evira yhdessä MMM:n kanssa perustaa työryhmän uuden ohjeen valmistelun tueksi johon otetaan mukaan luomuluonnontuotealan toimijat, metsäalan asiantuntiat sekä metsäalan sähköisten tiedostojen ja aineistojen kehitystyön tekijät. Työryhmän tulisi huomioida Pohjois-Suomessa vuodesta 2013 lähtien kehitettyä ja pilotoitua riskiperusteista sertifiointimallia, jossa tieto luomuun kelpaamattomista alueista kerätään laajasti eri tahoilta ilman erillistä sopimusta metsänomistajien kanssa. Koska riskiperusteisen selvitysmallin kokemukset ovat hyvät ja täyttäisivät luomualan toiveen luomukeruun kustannustehokkaasta ja luotettavasta sertifioinnista, sen tuloksia ei tule hylätä, vaan jalostaa edelleen. Tämän lisäksi on huomioitava että ohjeistus laaditaan huolella vastaamaan toimintaympäristön ja lainsäädännön muutoksia. Työryhmä tulee asettaa välittömästi ja sen tulee toimia niin, että uudistetut ohjeet ovat valmiina keruukaudelle 2021.

2. Luomukeruulle laaditaan omat ohjeensa

Lausunnolla oleva ohjeistus on nyt yhdistetty kasvintuotannon ohjeisiin, jonka lisäksi ostotoiminnasta on vielä kirjoitettu yksi luku Elintarviketuotannon ohjeiden puolelle. Mitään lukuohjetta ei ole laadittu. Keruutuotantoa koskevassa luvussa 21 on viittaus vain lukuihin 14.2 ja 18, mikä on huono asia. Kuitenkin luvut 4,6,7,8,9,10,11, 12, 13, 14, 16, 17, 19 sekä liitteet I ja II sisältävät tärkeitä määritelmiä ja vaatimuksia, jotka luomukeruutuotannon harjoittajan tulee tuntea. Ehkä on vielä muitakin kohtia, joiden merkitystä ei heti huomaa. Ohjeistuksen kohderyhmässä on jatkossa varmasti myös maanomistajia, jotka eivät kasvintuotannon osalta ole luomussa, joten heille ohjeet lienevät vieläkin hankalammat. Luomukeruun ohjeistus tulee olla oma erillinen ohjeistuksensa.

3. Luomukeruu tuotannon valvonta tulee organisoidaan niin että kaikille saadaan tasapuolinen kohtelu ja että valvontatyötä tekevät siitä eniten kiinnostuneimmat viranomaisen edustajat

Luomukeruutuotannon koulutuksessa 26.4.2018 tuli esille Eviran kanta, jonka mukaan keruualueiden alkutarkastuksen tekee aina ely-keskuksen luomuvalvontavastaava, ei valtuutettu tarkastaja. Seuraavien vuosien vuositarkastukset voi antaa valtuutettujen tarkastajien tehtäväksi. Kannanottona tähän esitämme, että ely-keskusten ja tulevien maakuntien joukosta valitaan esimerkiksi 3 alueellista valvojaa hoitamaan koko valtakunnan luomukeruutuotannon valvonnan organisointi ja päätöksenteko. Näin saadaan kaikille tasapuolinen kohtelu ja valvontatyötä tekemään valikoituu aihealueesta kiinnostuneimmat luomuvalvontaviranomaisen edustajat. Luomukeruutuotteiden valvontajärjestelmää on syytä kehittää pitäen mielessä positiivinen kasvu kysynnässä. Hallinnon ja viranomaistyön tulee sujua ilman pullonkaulojen tuottamista, toimijoiden määrä on varmasti kasvussa niin alkutuotannon kuin jatkojalostuksenkin osa-alueilla. Tuotantosääntöjen ja valvonnan toteuttamisen tulee olla mahdollisimman selkeää, se edesauttaa luomukeruutuotantoa kohtaan nyt olemassa olevan kiinnostuksen realisoitumista käytännön toteutukseksi.

 

Liite 1. Yksityiskohtaisia huomioita luomukeruutuotannon Eviran ohjeluonnokseen Luonnonmukainen tuotanto 1, Yleiset ja kasvintuotannon ehdot 7. painos, 2018 sekä luonnokseen Elintarviketuotannon ohjeen luku 14, Ostotoiminta.

 

Rakenteesta ja luettavuudesta

Luonnonmukainen tuotanto 1, Yleiset ja kasvintuotannon ehdot
Keruutuotannon harjoittajaa varten tulee antaa lukuohje jo heti ohjejulkaisun alussa. Keruutuotannon ohjeet löytyvät luvusta 21. Luvuissa 4,6,7,8,9,10,11, 12, 13, 14, 16, 17, 19 sekä liitteet I ja II sisältävät tärkeitä määritelmiä ja vaatimuksia, jotka luomukeruutuotannon harjoittajan tulee tuntea. Ehkä on vielä muitakin kohtia, joiden merkitystä ei heti huomaa. Keruutuotantoa koskevassa luvussa 21 on viittaus vain lukuihin 14.2 ja 18, mikä on huono asia.

Elintarviketuotannon ohjeen luku 14, Ostotoiminta. Sisältö selkeä, mutta ohjeistuksen tulee olla samassa paikassa kuin luvun 21 sisältö. Tämä sen vuoksi, että poimijoiden ohjeistamiseen ja poimintapaikkojen ja määrien dokumentoinnin ohjeistus ovat asioita, jotka pelkästään ely- keskuksen valvonnassa olevan toimijankin pitää tietää. Siis sellaisen, joka antaa hallinnassaan olevan maa-alueen luomukeruualuekartat poimijoille ja opastaa heidät keräämään keruutuotteita näiltä alueilta ja toimija myy tuotteita joko jalostamattomina tai vähäisen valmistuksen jalosteina eteenpäin.

Edellämainituista syistä johtopäätös on, että keruutuotannon ohjeistus tulee tehdä erillisenä omana keruutuotannon Eviran ohjeena, jossa on yhdessä alkutuotantoa koskeva ohjeistus sekä ostotoimintaa ja tuotteiden myyntiä koskeva ohjeistus suoraan suunnattuna keruutuotantoimijalle.

Kasvintuotannon tuotantosäännöt ja luomukeruu

Luku 4 Tuotantoyksikön/ tilan määrittely

Kasvintuotannon ehdoissa s.14 määrätään jättämään eri tuotantotavoilla viljeltyjen lohkojen väliin vähintään yhden metrin levyinen suojavyöhyke, jota ei käsitellä torjunta-ainein. Käytännön viljelyssä on todennäköisempää, että luomutuottaja jättää naapurin omistaman pellon lohkon reunaa vasten vähintään 1 metrin levyisen kaistaleen omalle puolelleen, jolle ei kylvetä tai istuteta kasveja luomusadonkorjuuta varten.

Jää epäselväksi koskeeko 1 metrin suojavyöhykkeen jättäminen myös luonnonkasvustoa ja metsää kasvavia alueita?

Samassa yhteydessä määritellään, että luomutuotantoyksikössä ei saa käyttää kiellettyjä lannoitevalmisteita tai kasvinsuojeluaineita. Myös taimet ovat ostopanoksia, joista EU- asetuksessa määrätään. Sallittujen lannoitteiden ja kasvinsuojeluun käytettävien aineiden luettelon kerrotaan olevan liitteissä I ja II, kaikki muut ovat siten kiellettyjä.

Ohjeessa annetaan lupa käyttää tilan metsässä myös muita kuin luomussa sallittuja tuotantopanoksia, jos tilan metsäalueilla ei harjoiteta luomukeruuta.
Silloin kun tila on sitoutunut luomukeruualueeseen, niin rajaako tämä kohta tavanomaisten torjunta-aineiden ja lannoituksen käytön oikeasti pois, vai näyttääkö lukijalle vain vahvasti siltä? Jos ei oikeasti tarkoiteta kieltoa, kohta on muutettava vastaamaan todellisia vähimmäisvaatimuksia.

Luku 14. Taulukko 4
Siirtymävaiheen pituutta koskevaan taulukkoon on lisätty keruutuotanto. Siihen on kirjoitettu 12 kk:n vähimmäisvaatimus myös keruutuotannon osalta. EU:n luomuasetusten mukaan mahdollista, mutta onko tarpeellista?
Joko tai olisi selvempää, luomu – tavanomainen. Siirtymävaiheen tuotteiden myyntiä koskee

joukko vaatimuksia, joista seuraa lisää erilläänpitämisen ja tuotteiden merkitsemisen vaatimuksia ja jos luomukeruutuotteita voi myydä siirtymävaiheen tuotteina nämä käyttösäännöt on kirjoitettava näkyviin tuotantosääntöihin.

Ehdotetaan, että myyntiin kerättävien luomukeruutuotteiden siirtymävaiheen vähimmäisaika on aina 36 kk.

Näin on yksiselitteisesti selvää, että alueen hyödyntäjän käyttöön tehdyillä kartoilla on tieto siitä mikä alue on täysin luomukeruutuotteiden keräämiseen sopivaa aluetta ja mikä ei ole. Siirtymäaikatiedon tulee löytyä toimijan omasta kirjanpidosta taustatietona, jotta pystytään seuraamaan siirtymävaiheen ajanjakson etenemistä.

Siirtymävaiheen pituuden laskeminen tehdään luomukasvintuotannossa päivämäärästä päivämäärään lukien, vaikka sitä ei täsmennetä Yleiset ohjeet ja kasvintuotanto-ohjeen missään kohdassa. Määritelmissä sivulla 9, puhutaan kasvilajeista, vuosista ja luomuvalvontajärjestelmään liittymisestä. Lohkokohtaisesti ajatellen siirtymävaiheen 1. päivä on luomussa kielletyn tuotantopanoksen käyttämisen jälkeisen päivän päivämäärä. Mainitusta päivästä lukien eteenpäin siirtymävaiheen aikana ei enää saa käyttää mitään luomutuotannossa kiellettyjä tuotantopanoksia.

Keruutuotannossa laajojen metsäalueiden osalta on hyvin hankalaa, tai jopa mahdotonta, saada tietoon täsmällistä lohkokohtaista käsittelypäivämäärää, joten tulee olla mahdollista jatkaa nykyistä käytäntöä, jossa siirtymävaihe alkaa luomuun sopimattoman käsittelyn tultua tietoon tiedonsaantia seuraavan kalenterivuoden 1. tammikuuta ja päättyy 36 kuukauden kuluttua

Ilmoittamisvelvollisuus epäilyksestä, että luomutuotantosääntöjen vaatimukset eivät täyty ja havaintoihin perustuvat säännöt
Luomutuotantoon sitoutuneen toimijan velvollisuus on ilmoittaa valvontaviranomaiselle, jos hänellä on epäilys siitä, että hänen tuottamansa, tai toiselta toimijalta hankkimansa, luomutuote ei täytäkään luomutuotantosääntöjen vaatimuksia. Ohjeen luku 3.

Laajojen metsäalueiden osalta käsittelytiedoissa voi syntyä viivettä tiedonsiirroissa esim. sen vuoksi, että urakoitsijat hoitavat työt itsenäisen aikataulunsa mukaan. Käsittelytieto ei välttämättä ole ehtinyt kirjautua tai käsittely tehdään keruutuotannon vuosi-ilmoituksen jälkeisenä aikana ennen sadonkorjuuta. Tämän vuoksi luomukelpoisuuden varmentamiseksi on syytä käyttää keruutuotantoehtojen valmistelun aikana mietittyjä Havaintoihin perustuvia sääntöjä. Jollei luvussa 21, niin ohjeissa keruualueiden omistajille/ tuotteiden ostajille, jotka edelleen kouluttavat poimijansa.

Poimijan velvollisuus on siis kulkea silmät auki ja tehdä havaintoja, eikä poimia tuotteita alueelta, joilla näyttää siltä, että alue on lannoitettu, tai sille on ruiskutettu torjunta-aineita, tai on juuri tehty tuore aukkohakkuu maakunnissa, joissa kantokäsittely on pakollista, eikä tiedetä millä aineella kannot on käsitelty. Poimijan tulee jättää poimimatta luomusatoon sellainen alue, jolla havaitsee ruskettuneita heinikkoalueita tai varpuja, tai vesakkoa, jossa ei ole lehtiä, tai havaitsee lannoiterakeita. Hänen tulee myös ilmoittaa havainnoista luomukeruutuotteiden vastaanottajalleen, jotta käsitelty alue voidaan palauttaa siirtymävaiheen alkuun.

Luomutuotteiden aitouden epäilijöitä on paljonkin, varsinkin metsissä tapahtuvan keruun osalta, joten on hyvä kirjoittaa havaintojen tekemisen velvollisuus näkyviin lukuun 21.

Luvun 21 kommentointi alakohdittain
Luvun 21.1 kohtaan, jossa kerrotaan Alkutuotannon luomukeruutoimijoiden liittymisestä valvontaan tulisi mainita siitä mikä taho voi antaa luotettavan selvityksen metsien, soiden ym. alueiden osalta, koska luvussa 14.2. ei mainita metsäalueista mitään. Valvontaan ilmoittautumislomakkeessa, Täydennyslomakkeessa 1c, mainitaan lausunnot metsänhoitoyhdistykseltä, metsäyhtiöiltä ja Metsähallitukselta.

Luomukeruutuotannon ohjeessa tulee mainita mahdolliset lausunnonantajat metsien osalta esim. metsänhoitoyhdistys, metsäyhtiö, Metsähallitus tai muu luotettava taho ja viljelemättömien peltojen osalta maatalouselinkeinoviranomainen.

Luvun 21.1 esimerkki Keruualueen liittäminen olemassaolevaan luomuyksikköön
Viittauksen merkitys luvun 18 kohtaan Rinnakkaisviljely jää epäselväksi. Luvun kohta 18.1 Rinnakkaisviljely luomuyksikön sisällä on lähellä tilannetta mikä luomukeruutuotannossa tulee eteen, mutta kohtaa lukiessa voi jäädä epäselväksi toteutetaanko ohjetta niin, että ely- keskukselta ei tarvitse hakea lupaa siirtymävaihelohkojen ja luomualueiden rinnakkaisuuden vuoksi, vai toteutetaanko vaatimusta, joka koskee monivuotisia kasveja, jolloin lupa on haettava? Jos vaaditaan lupa, seuraa myös kohdan 18.3 mukaiset erilläänpidon ja ilmoittamisen vaatimukset.

Ehdotus: Luomukeruutuotannon osalta täsmennetään, että keruutuotannon toimijoilta ei vaadita rinnakkaisviljelyluvan hakemista.

Luomukeruutuote

Ehdotetaan lisättäväksi määritelmätekstiin sana sieni: Luomukeruutuotteilla tarkoitetaan luomukeruutuotannossa saatuja luonnonvaraisia sieniä ja kasveja…

Luku 21.2 Luontaisesti kasvava luonnonvarainen kasvi
Sisältää Eviran tulkinnan: Luontaisesti kasvavaksi luonnonvaraiseksi katsotaan luomukeruualueeksi ilmoitetulla alueella esiintyvä kasvilaji, jota ei ole tarkoituksella kylvetty tai istutettu.
Jos määrätään näin, niin se tarkoittaa, että siemenlisätyistä ja istutetuista puista ei voi ottaa 36 kuukauden siirtymävaiheen kulumisen jälkeenkään luomukeruutuotteiden aineksia.
Seuraava kohta ottaa kuitenkin kannan, että maatalousalueella on voitu tarkoituksella aikanaan kylvää esim. timoteita ym. heiniä ja apiloita, jotka ovat jääneet kasvamaan. Lukijan mieleen syntyy omituinen ristiriita.
Asiaan liittyy myös oleellisesti puiden istutus hakkuiden jälkeen.
Lausuntosaatteessa lukee näin: Uudessa ohjeistuksessa todetaan Eviran tulkintana, että kasvilajeihin, joihin ei kohdistu luomukeruutuotantoa luomukeruualueilla, ei sovelleta vaatimusta, jonka mukaan on sallittua käyttää ainoastaan luonnonmukaisesti tuotettua lisäysaineistoa.

On vaikea, jopa mahdoton saada tätä tietoa lukemalla ohjejulkaisua.
Keruutuotannon ohjeiden laatimiseen osallistunut tuotannonalan edustajista koostuva ryhmä ehdotti vuoden 2017 lopussa seuraavaa:

Eviran tulkinta: Lisäysaineiston käyttö luomukeruualueilla. Kasvilajeihin, joihin ei kohdistu luomukeruutuotantoa luomukeruualueilla, ei sovelleta vaatimusta, jonka mukaan sallittua on käyttää ainoastaan luonnonmukaisesti tuotettua lisäysaineistoa.
Esimerkki. Metsäpuiden taimien istuttaminen luomukeruualueelle. Luomukeruualueelta poimitaan marjoja. Keruualueen metsiin istutettavien kuusentaimien ei tarvitse olla luomualkuperää eikä tavanomaisen lisäysaineiston käyttöön tarvita erillistä lupaa. Mikäli luomukeruualueella halutaan myöhemmin hyödyntää istutettujen kuusien osia (esimerkiksi kerkkiä) tai koko kasveja (esimerkiksi koristepuina) luomukeruutuotteena, on ennen keruuta noudatettava vaatimusta kolmen vuoden siirtymäajasta.

Tuotantosääntö on mahdollista tarkistaa, koska toimija on velvoitettu pitämään tarkkaa kirjanpitoa siitä miltä alueilta mitäkin keruutuotetta kerätään ja toimijan on kirjoitettava muistiinpanot metsäalueilla tehdyistä toimenpiteistä luomukeruualueen lohkokirjanpitoon.

Edellämainittu Eviran tulkinta ja esimerkki lisäysaineiston käytöstä tulee olla keruutuotannon ohjeessa, koska ne selventävät erittäin tärkeän tuotantosäännön käytäntöön saakka.

Luku 21.2 Luomukeruutuotteina kerättävät kasvit ja niiden osat

On erittäin hyvä asia, että keruutuotteiden käyttöalue on laajennettu, nykyohje sisältää rajauksen elintarvikekäyttöön. On hyvä, että ohjeessa täsmennetään luomukeruutuotteiksi soveltuviksi kaikki kasvit, kasvinosat ja sienet, ottamatta kantaa niiden käyttötarkoitukseen.
On hyvin myönteistä, että uudistuksessa täsmennetään mahdollisuus liittää luomukeruutuotantoalueiden valvontaan metsien lisäksi maatalousalueet (esim. pelto, pientareet ja luonnonlaitumet). Samoin on erinomaista, että ohjeistus vahvistaa mahdollisuuden kerätä luomukeruutuotteita käytettäväksi ja jalostettavaksi myös rehuksi (esim. yrtit rehuseoksia varten) ja luomukosmetiikan raaka-aineiksi. Hyvä täsmennys on myös, että luomukeruutuotteita voidaan käyttää lisäysaineistona (esim. siemenet, taimet ja pistokkaat) ja koristekasveina (esim. jäkälä tai joulukuuset).

Tämän kohdan tarkoitus jää epäselväksi Eviran tulkinta: Rehua, jota luomukeruualuetta laiduntavat eläimet hyödyntävät, ei katsota luomukeruutuotteeksi.
Jos halutaan sanoa, että alueiden, joilla luomueläimet laiduntavat, pitää olla luomukasvintuotannon ja luomueläintuotannon valvonnan piirissä, pelkkä keruutuotannon valvontaan kuuluminen ei riitä, niin asia pitää ilmaista suoraan sanoen.

Luku 21.2 Keruualueen selvittäjä
Määritelmä vaatii selventämistä, ilmaus ”selvittämisestä vastaaminen” ei kerro vielä mitään asiaa tuntemattomalle lukijalle.
Tulee täsmentää, että selvittäjä on maanomistajan puolesta luomuehdoissa mainittu toimija. Jonka rooli kuvataan luvussa 2 sivulla 10 näin: Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka vastuulla on varmistaa, että luonnonmukaisen tuotannon vaatimuksia noudatetaan yritystoiminnassa.
Ehdotus määritelmäksi esim. näin: Keruualueen selvittäjä on henkilö, yritys tai yhteisö, joka kokoaa ja dokumentoi tiedot alueen luomukelpoisuudesta maanomistajan puolesta.

Luku 21.4 Keruualueen selvittäminen
Luvun lopussa mainitaan esimerkki, tarkoitettaneen sivulla 54 olevaa esimerkkiä?
Sivun 54 esimerkissä kuvataan, että maanomistajan, tai hänen edustajansa, on annettava selvittäjälle kirjallinen sitoumus noudattaa luomutuotannon ehtoja. Tämä johtaa lukijan ajattelemaan, että metsissä ei saa sitoumuksen tekemisen jälkeen tehdä lannoituksia muilla kuin luomuhyväksytyillä lannoitteilla eikä kasvinsuojelua muilla kuin luomuhyväksytyillä valmisteilla. Kuitenkin on niin, että viime vuosien ajan on tiedotettu ja sovellettu asiaa käytäntöön siten, että luomukeruualueeseen liittyminen ei vaadi metsänomistajaa muuttamaan mitenkään metsänhoitomenetelmiään.

On oltava selvää jatkossakin, että maanomistajalla, joka on ilmoittanut metsät, suot ym. luonnonvaraisia kasveja kasvavat alueet luomukeruutuotannon valvontaan ja on itse toimija, tai on mukana selvittäjän kautta keruualueessa, on oltava mahdollisuus tehdä tavanomaisia metsänhoitotoimia vapaasti oman harkintansa mukaan. Jos valitut toimenpiteet ovat vastoin luomusääntöjen vaatimuksia, alueet, joilla niitä on tehty tulee poistaa luomukeruualueesta.

Sitoumuksen/ suostumuksen sisältö selvittäjää käyttävässä toimintatavassa
Yleiset ehdot ja kasvintuotanto ohjeen luvussa 3 kuvataan toimijan vastuu, joka keruutuotannon kyseessä ollen on selvittäjän vastuu. Vastuut ovat moninaiset.

Luomukeruutuotannon tuotantoehdoissa tulee ilmaista selkeästi, että maanomistajaa, joka antaa keruualueen selvittäjälle suostumuksensa/sitoumuksensa, ei velvoiteta noudattamaan luvussa 3 mainituista vaatimuksista muita kohtia kuin näitä kahta:

1. päästämään tarvittaessa tarkastusviranomaisen tarkastamaan paikanpäälle
2. antamaan tarkastuksen tekemisen kannalta tarvittavat tiedot, joko itse tai edustajansa välityksellä

Selvittäjää käyttävässä mallissa maanomistajan allekirjoittama sitoumus siis tarkoittaa, että sillä annetaan selvittäjälle valtuus asioida maanomistajan puolesta valvontajärjestelmän edustajien kanssa ja maanomistaja hyväksyy, että hänen aluettaan valvotaan.

Eviran järjestämässä Luomukeruutuotannon koulutuksessa 26.4.2018 mainittiin useita tapoja, joilla maanomistaja voi antaa sitoutumuksen selvittäjälle edustajansa kautta, näitä olivat metsäyhtiöt ja metsäpalveluyritykset kuten Otso. Oleellista ei ole mikä taho edustaja on, vaan se saako selvittäjä luomuvalvonnan vaatimat tiedot metsäalueella tehdyistä toimenpiteistä.

Esimerkkiin sivulla 54 tulee kirjoittaa näkyviin, että muutkin metsänomistajan edustajat kuin metsänhoitoyhdistykset voivat edustaa metsänomistajaa ja antaa luomuvalvonnassa tarvittavat tiedot.
Sitoumuksen/ suostumuksen antaminen

Koulutuksessa mainittiin myös, että valvontaan sitoutumisen voi jatkossa toteuttaa esim. metsään.fi palvelun kautta ja metsäsertifikaattijärjestelmän kautta sähköisellä menetelmällä, ei ole pakollista käyttää kynällä ja paperilla tehtävää allekirjoitusta. Uusia sähköisesti toimivia järjestelmiä tulee hyödyntää.

Sähköisten tiedostojen ja aineistojen kehitystyö on metsäalalla meneillään monilla eri tahoilla,

joten olisi perusteltua odottaa käytännöllisten sovellusten valmistumista ja muuttaa luomukeruutuotannon ohjeistusta vasta sitten kun sähköiset järjestelmät ovat toiminnassa. Hyvä ajankohta olisi vuoden 2021 alussa, kun uudistetun EU:n luomuasetuksen mukaan täsmennetyt tuotantosäännöt tulee ottaa käyttöön.

Ennen kuin maanomistajan ja selvittäjän välisen sitoumuksen/sopimuksen sisältö vahvistetaan, alan edustajien tulee saada neuvotella sen sisällöstä Eviran luomuvalvonnan edustajien kanssa.

Luku 21.3 Keruutuotannon luomusuunnitelma
Ohjeessa ei enää neuvota millaisia karttoja tarvitaan luomusuunnitelman mukaan. Varsinkin yksityiselle maanomistajalle, joka haluaa ilmoittaa metsänsä luomuvalvontaan on tärkeää saada tietoon jo heti alussa aiheeseen tutustuessaan mitä karttavaatimuksia on. Ohjeessa tulee olla opastus karttojen laadusta ja mittakaavasta.

Sähköisen kartta-aineiston käyttämisen mahdollisuus tulee kuvata ja huomioida myös. Ohjeessa tulee myös huomioida, että luomukeruualuekartat voidaan laatia alueeseen sopivan tarkoituksenmukaisuuden perusteella joko siten, että kartoille merkitään alueet, joilta luomukeruu on mahdollista tehdä, tai joilta luomukeruutuotteita ei voi kerätä.

Luomukeruutuotannon valvonnan järjestämisestä

Luomukeruutuotannon koulutuksessa 26.4.2018 tuli esille myös Eviran kanta, jonka mukaan keruualueiden alkutarkastuksen tekee aina ely-keskuksen luomuvalvontavastaava, ei valtuutettu tarkastaja. Seuraavien vuosien vuositarkastukset voi antaa valtuutettujen tarkastajien tehtäväksi. Kannanottona tähän esitämme, että ely-keskusten ja tulevien maakuntien joukosta valitaan esimerkiksi 3 alueellista valvojaa hoitamaan koko valtakunnan luomukeruutuotannon valvonnan organisointi ja päätöksenteko. Näin saadaan kaikille tasapuolinen kohtelu ja valvontatyötä tekemään valikoituu aihealueesta kiinnostuneimmat luomuvalvontaviranomaisen edustajat.

Erittäin monella kehittäjätaholla on tavoitteena lisätä luonnosta saatavien raaka-aineiden hyödyntämistä niin elintarvikkeina, kuin kosmetiikan, rohdoksien ja ravintolisienkin valmistuksessa. Luonnonmukaisesti tuotetuksi sertifioiduilla tuotteilla on varsinkin viennissä kasvava arvo. Luomukeruutuotteiden valvontajärjestelmää on syytä kehittää pitäen mielessä positiivinen kasvu kysynnässä. Hallinnon ja viranomaistyön tulee sujua ilman pullonkaulojen tuottamista, toimijoiden määrä on varmasti kasvussa niin alkutuotannon kuin jatkojalostuksenkin osa-alueilla. Tuotantosääntöjen ja valvonnan toteuttamisen tulee olla mahdollisimman selkeää, se edesauttaa luomukeruutuotantoa kohtaan nyt olemassa olevan kiinnostuksen realisoitumista käytännön toteutukseksi. Lisäajan ottaminen on tarpeen, jotta tuotantosäännöt ja valvontamenetelmä selkeytyvät koko ketjun kannalta.