Seppäkuoriaisen toukat ovat hankalia torjua. Parhain tapa on miettiä viljelykierto tarkasti näillä perunalohkoilla. Lisäksi toukan aiheuttamista vaurioista voivat kärsiä myös seuraavat kasvit: maissi, härkäpapu, paksujuuriset viljat sekä muut juurekset, porkkana, sipuli ja salaatit.

Seppäkuoriainen viihtyy maan viljavassa osassa, huonosti kompostoidussa karjalannassa tai kasvijätteessä syöden orgaanista massaa. Yleensä elävä, tärkkelyspitoinen juuri maistuu sille parhaiten. Aikuinen kuoriainen munii munat yleensä nurmeen, joten pitkäikäisissä nurmissa on eniten tuholaispainetta. Juolavehnä pitää tehokkaasti yllä seppäkuoriaisen toukkia.

Tärkeimpiä ehkäisykeinoja ovat apilanurmien vähentäminen viljelykierrossa, 2–3 vuotta nurmen jälkeen alkaa pelto olemaan vapaa seppäkuoriaisen toukista. Maan kyntäminen ja jyrsintä vähentävät toukkien määrää oleellisesti. Pellon kosteana pitäminen sekä perunoiden aikainen korjuu vähentävät vioituksen määrää.

Viljelykierrossa seuraavat kasvit vähentävät seppäkuoriaisen toukkien määrää: ruis, maanparannusretikka, sinappi, virna, herne ja lupiini.

Erkki Vihonen
Kasvintuotannon asiantuntija
040 936 0377

Ohdakeperhosta on näkynyt laajasti Etelä-Suomen alueella ja paikallisesti ympäri Suomea. Alkukesän lämmin jakso toi tämän kesän erikoisvierailijan Suomeen hyvissä ajoin ja suurina määrinä. Ohdakeperhonen ei talvehdi Suomessa eikä muuallakaan Euroopassa, joten perhoset ovat lähteneet kaukaa liikkeelle.

Ohdakeperhosen toukat ovat erikoistuneet käyttämään ravinnokseen nimenomaan ohdakkeita, mutta myös muut kasvit, kuten nokkonen, käyvät ravinnoksi. Nyt Suomessa on mahdollisuus nähdä kyseisiä perhosia koko kesän ajan. Ja luomutuottajan puolesta ohdakkeen popsijat ovat erittäin tervetulleita. Aikuiset perhoset syövät kukkien mettä tai puiden mahlaa.

Erkki Vihonen
Kasvintuotannon asiantuntija
040 936 0377

Aina silloin tällöin tulee vastaan kysymyksiä perinteisestä, mutta kuitenkin harvemmin meillä viljellystä kasvista nimeltään maa-artisokka. Kasviin liittyy monia mielenkiintoisia ominaisuuksia, mutta myös tiettyjä oikkuja, jotka on hyvä ottaa huomioon viljelyä suunniteltaessa. Lue lisää…

Kysymys on erittäin ajankohtainen näin maatilamatkailun kesäsesongin alussa.

Lue lisää…

Emolehmien kivennäisrehut alkavat olla loppu, ja olen miettinyt kivennäisrehumerkin vaihtamista. Eräs kauppias tarjosi emolehmille ja kuulemma luomuun sopivia ranskalaisia kivennäisrehuja. Etiketissä lukee ranskaksi, että tuote kelpaa luomuun. Saako tällaisia kivennäisiä syöttää Suomessa luomueläimille?

Tuottaja on aina vastuussa siitä, että eläimille syötetyt rehut soveltuvat luomutuotantoon. Oikea tapa menetellä on juuri näin: varmistaa jo etukäteen, että tuotetta saa käyttää luomueläimille. Toisen maan luomuhyväksyntä rehujen koostumusetiketissä ei suoraan takaa sitä, että rehua saa syöttää suomalaisille luomueläimille. Vaikka noudatamme EU:n yhteistä lainsäädäntöä, voivat kansalliset tulkinnat eri maissa poiketa toisistaan.

Varminta on valita sellainen kivennäinen, josta löytyy suomenkielisessä etiketissä maininta ”Voidaan käyttää luonnonmukaisessa tuotannossa”. Jos luomuun soveltuvuus Suomessa ei etiketistä selviä, pitää tuottajan itse tai neuvojan kautta selvittää luomuun soveltuvuus rehujen markkinoijalta. Ruokaviraston nettisivuilta löytyvästä Luomukotieläintuotannon ehdot -oppaasta löytyvät luomussa sallitut rehuaineet liitteistä V ja VI.

Katarina Rehnström
Eläintuotannon asiantuntija