Tiedotteet

Ilkka Herlin Luomulehdelle: Hiilensidonnalla ratkaisuja

Kuva: Hanna Koikkalainen

Sitomalla hiiltä maaperään voidaan sekä hillitä ilmastonmuutosta, vähentää vesistöjen rehevöitymistä että lisätä peltojen tuottavuutta. Ilkka Herlin on tarttunut toimeen sekä BSAG:ssa että Soilfood Oy:ssä, jonka toimintamalli on saanut jo kansainvälistäkin huomiota.


Toukokuussa Pariisissa järjestetyssä hiilensidontakonferenssissa tuli selväksi, että maatalouden hiilensidonnan merkitys on suuri ja sen potentiaali ilmastonmuutoksen torjumiseksi tunnustetaan joka mantereella. Ravinteita kierrättävän Soilfood Oy:n toimintamalli esitettiin yhtenä ratkaisuna.

Ilkka Herlin kertoo, että konferenssin parasta antia oli huippuluokan verkostot ja kontaktit sekä vahvistus siitä, että Suomen kokonaisvaltaisella aloitteella on suuri tilaus.

– Aloimme ministeri Kimmo Tiilikaisen kanssa Pariisin ilmastoneuvottelujen yhteydessä muodostamaan aloitetta, että ilmastotyön ja hiilensidonnan yhteydessä huomioitaisiin, että tehdään samalla vesistötyötä, kertoo Herlin.

Ilkka Herlinin vaimo Saara Kankaanrinta, joka on Baltic Sea Action Group -säätiön (BSAG) puheenjohtaja ja Soilfood Oy:n perustaja, pääsi Pariisin verkoston neuvonantoryhmään ja sai kokonaisuuteen mukaan Suomen tiimin hiilensidontaan liittyen.

– Olemme nyt hyvissä asemissa viemään ennen kaikkea hiilensidonnan avulla eteenpäin vesistö- ja ilmastotyötä. Siitä olisi hyötyä myös globaalilla tasolla, kertoo Herlin, joka itse on BSAG:n perustaja- ja hallituksenjäsen sekä Soilfood Oy:n hallituksen puheenjohtaja.

Viljelijä avainasemassa

Yleensä ajatellaan, että hiilensidonta liittyy nimenomaan ilmastonmuutoksen torjumiseen: hiiltä sidotaan esimerkiksi peltomaahan ja metsiin, jotta sitä saataisiin pois ilmakehästä aiheuttamasta ilmastonmuutosta. Sitomalla hiiltä maaperään vähennetään samalla ravinnehuuhtoutumia, sillä ravinteet pidättyvät maan orgaaniseen ainekseen.

Herlin kertoo, että globaaliin rehevöitymisongelmaan liittyy myös happamoituminen ja nämä ongelmat uhkaavat jopa syviä merialueita.

Baltic Sea Action Group -säätiö on toiminut vuodesta 2008 ja muun muassa lobbaa ravinteiden kierrätyksen ratkaisuja päättäjille ja yhdistää yrityksiä yleishyödylliseen työhön. Esimerkiksi Järki-hankkeita rahoittamalla pyritään tuomaan käytäntöön hyviä viljelymenetelmiä.

– Viljelijä ei ole rehevöitymisen tai ilmastonmuutoksen edessä ongelma vaan ratkaisu. Maaperän hiilen määrää lisäävillä viljelytekniikoilla päästään myös parempaan taloudelliseen tulokseen, toteaa Ilkka Herlin.

– Maaperä on suurin tuotantotekijä sekä viljanviljelyssä että eläintaloudessa. Nykyisessä systeemissä hiiltä katoaa – ja kannattavuus katoaa.

Ministerit Kimmo Tiilikainen ja Jari Leppä ovat molemmat väläyttäneet, että hiilensidonnasta pitäisi tulevaisuudessa myös maksaa korvausta viljelijöille. Olisiko se hyvä idea?

– Ajatus on kehityskelpoinen, tietyin varauksin. Tietenkin tehokas ja positiivinen ympäristövaikutus, johon vain viljelijä pystyy on asia, josta kannattaisi maksaa. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa, että muu tukijärjestelmä pitkässä juoksussa pysyisi samana. Amerikkalainen viljelijä kärjisti asian hyvin: kunhan nyt ensin lopetettaisiin tuhoavan systeemin tukeminen.

Torjunta-aineiden käyttö historiaan

– Torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden hiilensidontaa estävä vaikutus on tapetilla. Biologian maaperässä pitäisi olla maksimaalisella tasolla, ja yhteyttämisen kautta hiilivirta maahan samaten. Hiilen varastoinnin nopeutus vaatii mikrobien ja sienijuurten aktivoimisen, joka taas ei toteudu niin sanotun tehoviljelyn keinoin.

– Tehokasta viljely on vasta, kun biologia on parhaimmillaan ja ravinteiden hyödyntäminen maksimaalista, huomauttaa Herlin.

Herlin ja Kankaanrinta omistavat Qvidjan maatilan, joka on kokei­lutila hiiltäsito­valle ja ravin­teita kier­rät­tä­välle ruoan­tuo­tan­nolle. Se on tavanomainen tila, ja osa Soilfoodin tuotteista sopii vain ei-luomutuotantoon.

– Ottamatta kantaa konventionaalisen tuotannon puolesta tai vastaan, täytyy tiedostaa se, että olemme tulossa siihen vaiheeseen, että ruokaa ei pidetä puhtaana, jos siinä on torjunta-ainejäämiä – glyfosaattia tai vielä raaempia aineita. Suomi voi menettää maineensa puhtaan ruoan tuottajana, jos emme havahdu tähän. Se on vakava juttu. Täytyy alkaa hyödyntämään biologisia viljelymenetelmiä, joissa luomu on tietysti edelläkävijä.

– Eihän maailman puhtaimman luonnon ja ruoan mainetta kannata sotkea. Sama koskee lihantuotantoa – Suomessa kannattaisi keskittyä eläinystävälliseen, hiiltäsitovaan laidunnukseen.

 

Pariisissa oli 3.-5.5.2017 hiilensidonnasta konferenssi nimellä Sequestering Carbon in Soil, Addressing the Climate Threat eli Hiilensidonta maaperään, ilmastouhkaan vastaaminen.

 

Kuva: Noora Mantere

Lisää satoa, lisää hiiltä maahan

Globaalisti merkittävämpiä hiilensidonta keinoja ovat kiertolaidunnus, monipuolinen viljelykierto ja peltometsäviljely. Myös orgaaninen lannoittaminen, etenkin sivutuotteiden hyödyntäminen, mainittiin Pariisin hiilensidonnan konferenssissa merkittäväksi tekijäksi.

– Oli ilo huomata että konsensus ilmastonmuutoksen hillinnästä maataloudessa jaetaan globaalisti tieteilijöiden sekä viljelijöiden kesken. Loimme seminaarissa kattavan globaalin verkoston alan osaajien kesken, osallistujia seminaarissa oli ympäri maailmaa maatalouden eri aloilta. Olimme ylpeitä, että Soilfoodin toimintamalli esitettiin yhtenä ratkaisuna, kertoo Soilfoodin agronomi ja maanviljelijä Juuso Joona.

– Saimme huomata, että olemme Suomessa aloittamassa aivan eturintamassa toimia maatalouden hiilensidonnan toimeenpanemiseksi. Tärkeää on, että viljelijät ovat kehittämisen keskiössä ja haasteiden ratkaisijoina.

Joona vetää yhteen, että ekologiset viljelymenetelmät ovat maatalouden hiilensidonnan avaintekijöitä. Luomutuotannossa hiilisyöte maahan on usein korkea monivuotisten kasvien, monipuolisen viljelykierron ja orgaanisen lannoituksen ansiosta. Sitä voi kuitenkin edelleen kasvattaa pyrkimällä korkeampiin satotasoihin, monipuolisempiin seoskasvustoihin ja kotieläintiloilla harjoittamalla kiertolaidunnusta. Huomiota tulee kiinnittää myös hiilen pysymiseen maassa minimoimalla muokkausta.

– Maan eloperäisen aineksen vähäisyys on monin paikoin satoa ja tilan taloutta rajoittava tekijä. Samoilla viljelytoimenpiteillä, joilla voidaan parantaa maan ja tilan tuottavuutta sekä vähentää ravinnepäästöjä, voidaan sitoa hiiltä maaperään ja ehkäistä ilmastonmuutosta.

Juuso Joona haluaa myös syksyn Luomupäivillä Ravinteiden kierron rinnakkaisohjelmassa keskustella maan kasvukunnon merkityksestä tilan tuottavuudelle sekä kasvukuntoon panostamisen kannattavuudesta.

Luomupäivät Kuopiossa 9.-10.11.

 

Teksti: Elisa Niemi

Tämä artikkeli on ilmestynyt Luomulehdessä 4/2017.